UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 2
Blogi

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 2

Viime kirjoituksessa pohdimme, onko stressi ihan niin yksiselitteinen käsite kuin meillä on tapana ajatella, vai onko sillä olemassa myös hyviä puolia? Eihän se meidän elimistössä ihan turhaan tapahdu. Tässä katsotaan nyt vielä, mitä se stressi oikein on. Onko se ilmiö, prosessi vai elävä olento, ja mikä on sen tarina?

Tähän kysymykseen on melko vaikeaa vastata täysin yksiselitteisesti. Koneiden maailmassa kaikki on paljon yksinkertaisempaa: mitä korkeampi on materiaaliin kohdistuva rasitus, sitä suurempi on materiaalin jännitys eli stressi. Jossain vaiheessa se menee rikki. Mutta mitä ihmisten kanssa? Mehän olemme kaikki yhtä erilaisia kuin kaikki materiaalitkin, ja joku meistä saattaa stressata pienestäkin jännityksestä, kun taas toinen ei sitä edes huomaisi tai ottaisi haasteen vastaan. Tästä syystä erilaiset tieteilijät päättivät käsitellä kahta erilaista stressiä erilaisina ilmiöinä: positiivinen stressi on nimeltään eustressi, ja negatiivisella sävyllä varustettu on distressi. Positiivinen eli eustressi motivoi meitä ja auttaa meitä tekemään uusia saavutuksia eikä koskaan vahingoita elimistöämme. Distressi puolestaan tekee meistä jännittyneitä, saa meidät pelkäämään ja suremaan. Juuri tämä stressin muoto on se suosituin, mistä ihmisen elimistö sittenkin kärsii. Viime postauksen esimerkistä voi hyvin todeta, että eustressi on sellaisen opiskelijan tila, joka toivoo saavansa paperit ja avaa uuden oven elämässään; distressin tilassa oleva opiskelija tulee puolestaan ajattelemaan hänen omaa tulevaa epäonnistumista. Tässä vaan vihjailen, että stressimme laatu riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka me itse siihen suhtaudumme ja kuinka sen kanssa elämme.

Miten Sen Kanssa Eletään? Mitä Teen Tällä Tiedolla?

Tässä tuli nyt meikäläisen lempikysymys: mitä haluaisit minun tekevän nyt tällä tiedolla? Suosin aina tehokkaita ratkaisuja, ja niitä on myös stressaantuneille porukoille olemassa. Stressin voi saada tekemään töitä oman menestyksemme eteen. Fakta on siis seuraava: se, miten stressi meihin vaikuttaa, on meistä itsestämme kiinni. Kun stressitilanteessa ajatellaan, mitä voidaan saavuttaa, kun tilanteesta selviydytään, stressi toimii erinomaisena motivaattorina ja apulaisena kaikissa uusissa haasteissamme. Kun taas meidän mielessä ei ole stressitilanteessa mitään muuta kuin pelkoa, voidaan odottaa huonompia seurauksia: elimistö ei vaan yksinkertaisesti virittäydy saavutuksiin.

Ei tule sitä ”ylimääräistä”, stressin bonuksena tuomaa energiaa, vaan juuri päinvastoin: keskittymiskyky heikkenee ja vartalokin alkaa tuntua erittäin painavalta. Nyt ei siis jakseta. Olemme itse hyväksyneet tilanteen umpikujaksi ja nyt vaan odotetaan kuolemaa. Näin se meidän aivoissamme toimii. Eustressin eli positiivisen stressin tapauksessa esiintyy samoja oireita kuin distressin alussakin: kädet hikoilevat, syke kiihtyy, keskittymiskyky paranee, eivätkä fyysiset oireet tee mitään huonoa elimistöllemme – siihen saakka, kunnes alamme itse miettiä näiden oireiden mahdollisia vaaroja. Kun tiedämme, että se on normaali elimistön käyttäytyminen stressitilassa, voimme jatkaa töitä tehokkaasti.

Monessa tapauksessa olemme itse syyllisiä siihen, että saimme stressimme kehittymään huonommaksi. Elämässä on oltava tasapainoa ja kaikessa. Adrenaliini ja kortisoli ovat hyviä hormoneja, mutta kun niitä on koko ajan liikaa eli eletään jatkuvassa stressissä, tilanne pahenee ja jossain vaiheessa myös terveys pettää. Toinen asia on kuitenkin meidän oma suhtautuminen tilanteeseen kuin tilanteeseen: mitä jos otamme stressin vastaan hienona luonnon lahjana? Sehän auttaa meitä selviytymään mistä tahansa deadlinesta, joten miksi emme tekisi yhteistyötä stressin kanssa? Tällaista ajattelutapaa kannattaa kehittää, kun haluaa vähemmän stressejä omaan elämään. Tärkeänä muistutuksena kuitenkin vielä lopuksi: joka stressin jälkeen pitää olla aikaa palautua. Ei sitä seuraavaa adrenaliinia saisi aiheuttaa heti. Kaikkea kohtuulla.

Saatat myös pitää...