UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 1
Blogi

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 1

Meillä nykyaikaisen yhteiskunnan jäsenillä on taipumusta pitää stressiä meidän päävihollisena. Onko se loppukädessä oikeasti niin pelottava ja paha uhka, vai onko stressillä olemassa hyviäkin puolia? Kuvitellaan tilanne: opiskelija laatii opinnäytetyötä, joka sitten pitää esittää ja kirjoittaa siitä myös kypsyysnäyte. Aikaa on vain huomiseen aamuun asti. Kun koko prosessi päättyy, opiskelija astuu uuteen elämään ja aloittaa uuden tärkeän vaiheen; mitä tärkeämpi ja mitä positiivisempi muutos on odotettavissa, sitä ikävämmäksi tulee pettymys, jos jotain epäonnistuu. Tällainen tilanne edesauttaa stressin kehittymistä. Mutta minkälaista stressiä se on?

Vastauksia Historiasta Ja Luonnosta

Edellä kerrotussa esimerkissä opiskelijan keho kytkee päälle paremman tehokkuuden. Sellaisessa tilanteessa opiskelija pystyy tekemään töitä pidempään ja tehokkaammin, kun taas hänen uni- ja ruokailutarpeensa vähenevät. Tavallisissa mukavissa olosuhteissa tämä ei ole mahdollista. Kyseisessä tapauksessa stressi tekee opiskelijalle vain hyvää: se auttaa häntä suoriutumaan siitä, mistä hänen täytyy suoriutua. Minkä takia sitten stressiä pidetään niin huonona ilmiönä? Mitä se stressi oikein on?

Evoluution kannalta meidän esimerkillisestä elämän kaavasta ”koulu, yliopisto, töihin” on tullut normaali vasta pari hetkeä sitten. Geeneissämme elää kuitenkin edelleen kivikauden ihminen, jolla on aina samoja haasteita edessään: säästää energiaa aina, kun se on mahdollista, ja kuluttaa säästetty energia heti, kun se on välttämätöntä. Siitä on kehittynyt kaksi elimistömme erilaista systeemiä. Toinen niistä ”johtaa” elimistöämme normaaliolosuhteissa eli mukavuusalueen sisällä, kun taas toinen huolehtii meidän suoriutumisesta vaikeista hätätilanteista. Jälkimmäinen toimintajärjestelmä saa aikaan sen, että koemme välillä stressiä: kun edessämme on joku haaste, jolla on haastavuutensa lisäksi olemassa myös tiukkoja aikarajoja, tämä järjestelmä kytkee stressitilan päälle.

Ero kivikauteen on siinä, että tänä päivänä tällaiset tilanteet eivät olekaan oikeita vaaratilanteita, kun oma elämä on vaarassa. Elimistölle tämä ei kuitenkaan ole selvää. Alamme hikoilla, syke nopeutuu, tulee vähän kuuma olo. Tätä tapahtuu sen takia, että meidän sisällä elävä kivikauden ihminen valmistautuu taisteluun: nyt tullaan tarvitsemaan energiaa ja voimia eikä ole aikaa lämmittelyyn! Jopa kädet alkavat hikoilla, koska hikisissä käsissä kivi tai ase pysyy paremmin. Keskittymiskykymme myös kasvaa ja verenkierto nopeutuu. Onko siitä hyötyä?Stressi auttaa meitä oikeissa hätätilanteissa. Sitä voidaan pitää myös hyvänä ystävänä, kun kohdataan karhu metsässä tai kun jonkun tietyn asian deadline on huomenna. Silloin tehdään töitä ja kovaa, ja stressi auttaa siinä: hyvä keskittymiskyky, parempi tehokkuus ja pienempi energian tarve. Voidaanko tämän perusteella pitää stressiä kaverina?

Kaikki muuttuu, kun stressistä tulee jatkuva tila. Se, mikä auttaa hätätilanteessa, ei voi kestää ikuisesti. Normaalin stressin aikana elimistöömme vapautuu sellaisia hormoneja kuten kortisolia, noradrenaliinia ja adrenaliinia, ja samalla elimistö yrittää tukehduttaa kaikki mahdolliset tulehdukset, joilla on puolestaan merkitystä taisteluissa erilaisia tauteja vastaan. Stressitilanteessa suonemme supistuvat, mistä seuraa sydäntautiriskejä. Pitkään jatkuva stressi tuottaa lisäksi univaikeuksia. Jopa luumme tulevat heikommiksi, koska kortisolin lukemat ovat olleet jo pidemmän aikaa hyvin korkealla ja sen kautta olemme menettäneet meille niin tärkeää kalsiumia. Myös ruoansulatukset prosessit alkavat kärsiä jatkuvasta stressistä. Voiko stressiä nyt pitää kaverina vai ei? Mitä se siis on?Seuraavassa kirjoituksessa perehdymme enemmän stressin luonteeseen ja siihen, minkä takia elimistömme pettää meitä näin ilkeällä tavalla. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että kaikelle, mitä elämässämme tapahtuu, on aina syitä – ja sama koskee kaikkea sitä, mitä tapahtuu elimistöllemme. Jatketaan pian!

Saatat myös pitää...