Reino Rinne pelasti Koillismaan upeat kosket
Blogi

Reino Rinne pelasti Koillismaan upeat kosket

Koillismaata tunnetuksi tehnyt ja alueella vahvasti vaikuttanut Reino Rinne oli toimittaja, kirjailija ja luonnonsuojelija. Rinne syntyi Kitkajärven Suonnansaaressa Kuusamossa 17. heinäkuuta 1913 ja kuoli 6. helmikuuta 2002 myös Kuusamossa. Nuoruusvuotensa Rinne vietti Posiolla ja työskenteli metsässä savotassa sekä metsänvartijan tehtävissä.

Opintojensa jälkeen Rinne alkoi ohjautua toimittajan uralle. Hän taistelu sekä talvi- että jatkosodassa ja työskenteli rintamareportterina vuosina 1942 – 1944. Hänen esikoisteoksensa Tunturit hymyilevät julkaistiin vuonna 1945. Toimittajana Rinne puolusti voimakkaasti Kuusamon koskia ja koillismaalaista elämänmuotoa. Rinne kirjoitti pakinoita sanomalehti Kalevaan nimellä Olavi Kitkalainen ja myöhemmin vain nimimerkillä Kitkalainen. Rinne työskenteli Kalevan toimittajana vuosina 1938 – 1947. Hän toimi myös toimitussihteerinä kulttuurilehti Kaltiossa. Hän oli myös yksi lehden perustajista yhdessä Atte Kalajoen kanssa. Rinne toimi Lapin Kansan päätoimittajana vuodesta 1947 ja lopulta vuonna 1950 hän perusti Koillissanomat. Rinne toimi Koillissanomien päätoimittajana aina vuoteen 1968 asti ja siirtyi sen jälkeen vapaaksi kirjailijaksi.

Rinne kehitti itseään kirjailijana kirjoittamalla aktiivisesti mutta myös lukemalla jatkuvasti. Innoitusta hän sai Mika Waltarin kirjasta Aiotko kirjalijaksi?. Alkupuolella Rinteen teokset sisälsivät paljon omaelämäkerrallista materiaalia ja niitä voidaan luonnehtia kansankuvauksiksi. Hänen ensimmäinen romaaninsa Tunturit hymyilevät julkaistiin Otavan kustantamana vuonna 1945. Kirjaa esiteltiin sanoin: ”Väkevä ja aito Lapin kuvaus, jossa pohjoisten tunturiseutujen asukas jylhine ympäristöineen, omalaisine askareineen, iloineen ja huolineen saa todenmukaisen tulkinnan. Tuttuna tuttujen joukossa tekijä liikkuu Pohjolan tukkilaisten ja korvenraivaajien parissa. Lapin luonto elää hänen kynänjäljessään vivahdusrikkaana ja viekoittelevana.” Rinne käsittelee samoja teemoja myös romaanissa Tie päättyy tunturin laella (1946) ja novellikokoelmassa Erämaan omia ihmisiä (1949)

Rinne toimi aktiivisesti yhteiskunnallisissa asioissa ja tämä näkyi myös hänen kirjoittamissaan kirjoissa erityisesti 1960-luvulta lähtien. Rinne sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971 runopamfletillaan Anna minulle atomipommi. Rinne jatkoi kirjailijana sitä, mitä hän oli oppinut tekemään jo toimittaja eli tiedon välittämistä ihmisille. Hän kommentoi mielellään yhteiskunnallisia asioita runomuodon kautta.

Rinne oli kiihkeä luonnonsuojelija ja piti teemoja yllä sekä toimittajan että kirjailijana. 1950 – luvulla Pohjois-Suomen aiemmin rakentamattomia vesistöjä alettiin käyttää sähköntuotannossa. Kaksi voimatalousyhtiötä kilpaili vesistä ja tätä kutsutaankin yleisesti Kuusamon koskisodaksi. Rinteella ja Koillissanomilla oli merkittävä rooli koskisodassa. Vaikka alussa Rinne katsoikin vesien rakentamisen hyödyttävän koillismaalaisia, niin vuonna 1955 hänen kolumninsa jo kritisoivat voimatalouden paikallisille elinkeinoille aiheuttamia haittoja. Jo aiemmin keskustelua oli käyty alueen luonnonarvoista ja rakentamisen merkityksestä matkailulle. Koillissanomat otti yhä selkeämmän kannan koskien rakentamista vastaan ja sai vähitellen kuusamolaiset puolelleen. Lopulta myös kunnan viranomaiset kääntyivät koskien suojelun kannalle.

Valtioneuvoston asettama Kuusamon vesistökomitea esitti nelivuotisen työskentelyn tuloksena syntyneessä mietinnössään koskien rakennushankkeiden hylkäämistä vuonna 1969. Koskisota sai lopullisen päätöksensä vuonna 1987, kun voimaan tuli uusi koskiensuojelulaki. Nykyään kiistankohteena olleet kosket ovat osa Oulangan kansallispuistoa ja Karhunkierros-vaellusreitin tunnetuimpia ja pidetyimpiä nähtävyyksiä. Ympäristöministeriön tuolloinen kansliapäällikkö Lauri Tarasti kehuu mielellään Rinteen merkitystä vapaiden koskien puolestapuhujana.

Tarasti toteaa, että  Rinteen osuus koskiensuojelulain tekemisessä oli merkittävä. Hänen mukaansa se oli henkinen kysymys ja ymmärtääkseen suojelun tarpeen, täytyy ensin ymmärtää koskien ja koskemattoman luonnon arvo. Tarastin mukaan Rinne ymmärsi tämän ja toi asian esille voimakkaasti niin sanotussa koskisodassa.

Vuonna 2013 Rinteelle pystytettiin Kiutakönkäälle muistomerkki. Muistomerkki on upotettu kosken partaalle ja sen on suunnitellut taiteilija Jarmo Raatinen. Rinteen tekstejä alettiin samana keväänä säveltää musiikiksi Rinteen tyttärenpojan Suonna Konosen toimesta.

Saatat myös pitää...