LÄHEISTEN MERKITYS STRESSISSÄ
Blogi

LÄHEISTEN MERKITYS STRESSISSÄ

Kun ei puhuta normaaleista työkiireistä, jotka ovat usein hyvin produktiivisia, stressaavan ihmisen päätöksentekokyky heikkenee. Hän alkaa epäillä kaikkea, ja kaipaa niin sanottuja varmoja ratkaisuja unohtaen sen, että elämä ei anna koskaan mitään takuuta millekään. Kun kaikkea ei voida suunnitella etukäteen moitteettomasti eikä saada asioita toimimaan täydellisesti, stressi saattaa tulla koko ajan vain vaikeammaksi sen sijaan, että ihminen hyväksyisi elämän muuttuvan luonteen ja nauttisi siitä. Mitä pidemmälle siirtyy tällaisen oivalluksen hetki, sitä syvemmälle stressiin ihminen sukeltaa ja sitä vaikeampaa on saada hänet sieltä pois. Mikä on lopputulos?

Epäilevä ihminen, joka yrittää aina parhaansa ja pyrkii koko ajan täydellisyyteen, jota kukaan ei pysty saavuttamaan. Stressaantunut ihminen ei kuitenkaan voi hyväksyä tällaista ajatusta ja jatkaa yrityksiään, kunnes stressi valloittaa hänet kokonaan ja siihen se terve ja harkitseva päätöksentekokyky pysähtyy. Nyt odotetaan, että joku muuttuisi, mutta ei tehdä mitään sen eteen vaan odotetaan ”parempia tilanteita” – kun jokainen terve ihminen taas tietää, että muutoksille tai päätöksille ei ole koskaan tarpeeksi hyvää tilannetta vaan elämässä täytyy ottaa riskejä, isompia tai pienempiä. Stressissä tämä yksinkertainen asia on erittäin vaikea ymmärtää, ja siihen saatetaan tarvita läheisten apua.

Stressaantunut Ihminen On Kuin Murrosikäinen Lapsi

Ja hänen kehityshän riippuu hyvin pitkälle hänen vanhemmistaan. Hyvät vanhemmat eivät tee päätöksiä murrosikäisten lastensa hyväksi vaan antavat heidän itse päättää, mitä he haluavat – siihen saakka, kunnes lasten tekemät päätökset tulevat vaarallisiksi tai liian riskillisiksi. Murrosikäisiä lapsia autetaan kuitenkin omalla kokemuksella: niin, että heille annetaan tietty pohja, johon perustuen lapset voivat sitten tehdä omia päätöksiään ja kantamaan niistä myös vastuuta. Stressaantunut ihminen käyttäytyy vastaavalla tavalla. Mitä enemmän hän tekee tyhmiä asioita, sitä enemmän tilannetta voidaan käsitellä avun huutona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt täytyy ottaa stressaantunut ihminen oman siiven alle ja alkaa sääliä häntä, vaan on ryhdyttävä välillä hyvinkin pitkäaikaiseen ja tehokkaaseen työhön. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta eihän se ole iso hinta, kun kyse on läheisestä ihmisestä?

Stressissä ihminen odottaa päätöksiä muilta. Läheisten kannalta on parasta, jos he helpottavat stressaantuneen ihmisen elämää päättämällä ja hoitamalla arkiasiat itse: ruoanlaitto, astioiden tiskaus, siivous ja muut kodin rutiinit harvemmin stressaantunutta ihmistä kiinnostavat. Toisaalta, hänet pitäisi aina kutsua mukaan tällaiseen toimintaan: työterapia ei ole mikään vitsi vaan oikein hyvin toimiva keino helpottaa stressiä. Helpottamalla stressaavan ihmisen rutiineja voidaan saavuttaa hyviä tuloksia: hän voi keskittyä siihen, mikä häntä oikeasti vaivaa, ja laittaa asiat omassa päässään taas sopivaan järjestykseen. Jos hän jää odottamaan läheisiltä isompiakin päätöksiä eikä ole enää valmis kantamaan vastuuta omasta elämästään, se on jo tauon tarpeen merkki. Koskaan ei kannata huutaa ”nyt heti reippaaksi ja järjestämään kaikki kuntoon”, kun kyseessä on oikeasta stressistä kärsivä ihminen. Häntä ei tällä hetkellä kiinnosta mikään eikä ihmistä voi pakottaa kiinnostumaan jostakin silloin, kun hänellä ei riitä resursseja siihen. Päinvastoin, hänelle kannattaa suositella taukoa ja tilanteen vaihtamista. Pieni reissu kaupungin rajojen taakse toimii jo hyvin. Hän tulee todennäköisesti houkuttelemaan läheisiä mukaan, mutta tällaisiin reissuihin ei kannata lähteä: ihmisen on vietettävä aikaa oman itsensä kanssa ja tehdä edes pieniä päätöksiä: minne pysäköidä, mitä syödä, minne kävellä ja niin edelleen. Hän tarvitsee vain aikaa, jonka voisi viettää itsensä kanssa. Kyllä se siitä pikku hiljaa helpottuu, kun stressaantunutta ihmistä ei pakoteta mihinkään eikä pidetä hänestä huolta kuten sylivauvasta.

Saatat myös pitää...