Myotale.fi

MENNÄÄN EKOLOGISTA REITTIÄ

Maalla asuminen poikkeaa kaupungissa asumisesta monessa asiassa. Kun halutaan muuttaa asumaan maalle, mutta ei välttämättä haluta laittaa kokonaista maatilaa pystyyn eikä ole paljon kiinnostusta olla maatilahommissa, täytyy löytyä erilainen tulon lähde.

[…]

HYVÄ NAAPURI ON..

Mitä se hyvä naapuri on, kun eletään kaukana kaupunkimaisemista joko omakotitalossa tai maatilalla?

[…]

MAATILALTA TAKAISIN KAUPUNKIIN del 2

Edellisessä kirjoituksessa oli puhetta siitä, minkä takia ei kannata polttaa kaikkia siltoja heti, kun on tehty muuttopäätös kaupungista maalle. Tulojen suunnittelu on selvästi monella aiheuttanut ongelmia, kun ei osattu ennakoida maatilan elämän tuloja ja menoja, ja vielä yhtenä riskitekijänä mainittiin perhesuhteet: kun perhe on koko ajan kasassa, se ei välttämättä ole hyvä kenellekään. Muutama perhe onkin muuttanut jo uudelta maatilaltaan takaisin kaupunkiin. Mitä muita syitä tällaisille muutoksille on ollut?

Sosiaalinen Monipuolisuus

Ihminen on sosiaalinen olento, ja tätä vastaan on turha lähteä kiistelemään. On niitä poikkeuksia tietenkin olemassa, mutta loppukädessä melkein jokainen meistä kaipaa seuraa. Maatilalle muuttaessa ei ole edes suurta merkitystä, muutetaanko sinne perheen kanssa vai yksin: sosiaalisessa elämässä täytyy olla myös monipuolisuutta, eikä perhe siihen valitettavasti pysty vaikuttamaan. Me kehitymme saadessamme uusia kokemuksia, ja sosiaalisessa kehityksessä tämä tapahtuu samalla tavalla kuten kaikissa muissakin elämän sektoreissa. Sosiaalisen elämän puuttuminen tai sen yksisuuntaisuus voivat aiheuttaa oman kehityksen hidastumista ja sen kautta myös masennusta, joten sosiaaliset asiat on syytä virittää jo ennen muuttoa. Ketkä ovat tulevia naapureitanne? Kuinka usein tullaan kutsumaan kaupunkiin jääneet ystävät kylään? Kuinka usein itse mennään käymään heidän luona? Kuka tällaiset asiat päättää? Vaikka se tuntuu alussa naurettavalta, asia on vakava. Sosiaalinen elämä on yksi merkittävimpiä elämämme sektoreita ja se ansaitsee huomiota ja suunnittelua.

Sosiaalinen Monipuolisuus

Liian Tylsää

Maatilalla asumisesta voi varmasti sanoa, että siellä ei tule olemaan kertaakaan samanlaista päivää. Pienin poikkeamin ne ovat kaikki erilaisia, ja sää huolehtii erilaisuudesta ja muutoksista, jos työt alkavat tuntua rutiinilta. Siinä ei siis ole mitään ongelmaa. Koko maatila-ajatus voi kuitenkin alkaa tuntua rutiinilta noin vuoden kuluttua muutosta, ja siinä vaiheessa on ryhdyttävä toimiin. Ensin voidaan käyttää kaikkia luonnon antamia mahdollisuuksia ja aloittaa uusia harrastuksia. Sitten, kun aletaan miettiä kaupungin aktiivista elämää, sinne kannattaa lähteä. Itse asiassa, tällaiset kaupunkilomat täytyy suunnitella etukäteen, koska kesällä maatilalla on kiireitä eikä maatilaa pysty jättämään koko viikonlopuksi seisomaan tyhjillään, mutta jos perheessä on muita aikuisia, voidaan sopia niin sanottu loma-aikataulu. Välillä tekee mieli laittaa hienot vaatteet päälle ja mennä teatteriin; joku elokuvauutuus saattaa kiinnostaa niin paljon, että leffaan on vaan pakko päästä; joskus tulee sellaisiakin tilanteita, kun halutaan yksinkertaisesti lähestyä taas kerran sitä sivilisaatiota, jolta ollaan muutettu pois – käydä ravintolassa, museossa, kunnon kirjastossa tai näyttelyssä. Maatilalla se ei ole mahdollista, ja asiasta on oltava suunnitelmia tai edes pieniä käsityksiä, miten edetään, kun muutto on jo takana.

Liian Tylsää

Mahdollisuuksista

Kaupunki on monelle sopiva paikka asua, varsinkin kun ajatellaan sitä, että kaupungista saa kaikkea. Mitä isompi kaupunki, sitä enemmän saa, ja samalla mitä isompi kaupunki, sitä todennäköisempi stressi ja halu muuttaa maalle. Ennen muuttoa kannattaa pitää mielessä, että nyt ei enää onnistu käynti lähikaupassa varttitunnin aikana; kauppareissut suunnitellaan etukäteen ja ostokset kirjoitetaan aina ylös, niin mikään ei sitten unohdu. Sama koskee erilaisia harrastuksia ja puuhia: uuden puhelimen ostaminen ei enää onnistukaan puolessa tunnissa, ja kun tarvitaan jotain erikoisempaa, joudutaan tilaamaan. Sellainenkin pieni asia kuten alkoholi saattaa muodostua haasteeksi, kun ei osattu suunnitella juhlia oikein. Vai mennäänkö sadan kilometrin päähän hakemaan?Nämä kaikki edellä mainitut asiat ovat kuitenkin melko pieniä nyansseja, jos maalle muuttava ihminen on oikea luonnon ystävä ja nauttii enemmän rauhallisesta elämästä kuin kaupungin sykkeestä. Maalla voidaan viettää enemmän aikaa itsensä kanssa, mutta ei enää metrojunassa vaan kauniissa ympäristössä. Haasteita toki on, mutta kun ne suunnitellaan hyvin, kaikki onnistuu.

MAATILALTA TAKAISIN KAUPUNKIIN del 1

Muutto kaupungista rauhallisempaan asuinympäristöön on aina vakava päätös. Vakava ja vaikea. Vaikka kuinka voisi yrittää ennakoida kaikkea ja tehdä muutosta mahdollisimman sujuva, kaikkea ei kuitenkaan pysty ennakoimaan tarpeeksi tarkkaan. Sitä se elämä onkin: ei se koskaan anna takuuta. Joissakin tapauksissa kaupungista maalle muuttaneet ihmiset antoivat loppujen lopuksi periksi ja siirtyivät asumaan takaisin kaupunkiin – sinne, missä on heidän mukavuusalue. Tietyillä rajoituksilla, mutta kuitenkin. Syyt ovat yleensä olleet melko samanlaisia ja kaikkea olisi pystytty välttää, joten jos omassa mielessä on nyt muutto kaupungista maalle ja päätös on melkein tehty, kannattaa miettiä ja suunnitella vielä vähän. Siitä nyt tarkemmin.

Siltojen Polttaminen

Siltojen Polttaminen

Aina, kun edessä on vaikea, mutta erittäin houkutteleva päätös, meillä on suuri houkutus polttaa kaikki sillat lähtiessämme. Ja aina tällaisissa tapauksessa olemme täysin varmoja omien päätösten oikeellisuudesta sekä siitä, että mielipiteemme ei enää muutu. Tämän takia myymme kaiken, jätämme työpaikan, emme enää pidä yhteyksiä ystäviin ja niin edelleen – pelkästään siitä syystä, että olemme nyt niin varmoja hienosta tulevaisuudesta rauhallisessa luontoympäristössä. Näin on kuitenkin syytä olla tekemättä. Kerron nyt muutamasta tapauksesta, joissa ihmiset tunnustivat tehneensä ison virheen ja palasivat kaupunkiin. Joillakin oli vielä siltoja takana, kun taas joillekin muutto takaisin merkitsi taas raskasta työtä ja asioiden järjestelyä.

Tulojen Suunnittelu

Maalla asuminen vaatii vähemmän rahaa, tai näin me ainakin ajattelemme. Siellä tarvitaan autoa harvemmin, jos tehdään esimerkiksi etätöitä, vaatteita kuluu vähemmän, ruoka kasvaa omalla kasvimaalla terveellisenä ja tuoreena, vilja kypsyy hyvin ja karja on tervettä. Jokaisen tulevan maatilan omistajan on kuitenkin otettava paljon tekijöitä huomioon, ja kun ne kaikki lasketaan yhteen, elämä maatilalla ei olekaan kaupunkielämää halvempaa – välillä jopa toisinpäin, kun kyseessä on niukan sadon vuosi tai esimerkiksi lehmän sairaus. Maatilan pitämisestä ei saisi kuvitella, että se on pelkkää rentoutumista ja kivaa ajan viettämistä luonnon maisemissa. Se on välillä erittäin raskasta työtä, jonka aikana tulet vielä ikävöimään kaupungin rutiinikiireitä. Rahan käyttö on myös opittava: kun kaikki riippuu vain itsestäsi, sadostasi ja karjastasi, varaa täytyy olla. Ei se enää toimi niin, että viimeinen viikko ennen palkkaa eletään kymmenellä eurolla. Kulutuksen pitää olla tasaista ja täytyy osata myös säästää huonompiin päiviin.

Tulojen Suunnittelu

Perhesuhteet

On nähty niitä uskomattoman hienoja perheitä, joissa vallitsevat rakkaus, vastuun ottaminen kaikista muista, lämmin kohtelu ja ystävällisyys. Kärsivällisyyttäkin näkyi olevan. Miksei tällainen perhe voisi maalle muuttaa? Vai voisiko? Sitä ei voi koskaan tietää etukäteen, minkälaiseksi tilanne kääntyy, kun muutetaan, koska emme voi tietää, mitä läheiset ajattelevat. Pystymme kuitenkin analysoimaan ainakin itseämme sen verran, että voimme karkeasti ennakoida omaa käyttäytymistämme, kun ympärillä pyörii sama porukka koko ajan. Rakkaus ja vahvat perhesuhteet ovat kyllä hieno homma, mutta jokainen terve ihminen tarvitsee aikaa itsensä kanssa vietettäväksi. Sekään ei olisi ollut mikään ongelma, jos meillä ei olisi eroja tällaisen ajan määrässä: jotkut tarvitsevat vähemmän ja jotkut taas erittäin paljon. Kun sitä ei saada, kiukkuinen ja välillä jopa aggressiivinen käyttäytyminen on ihan odotettavissa oleva seuraus. Ennen muuttoa on siis ajateltava, luotetaanko nyt sekä perheen jäseniin että itseemme niin paljon? Jaksammeko pysyä perheenä myös vaikeissa maatilaolosuhteissa, kun joudumme tekemään paljon töitä yhdessä ja olemme koko ajan hyvin lähellä toisiamme? Kuinka paljon henkilökohtaista aikaa tarvitsen? Ja niin: siitä kannattaa ilmoittaa myös muille perheen jäsenille. Muuten he eivät välttämättä edes ymmärrä, miksi hermostut niin helposti.

SE ON TÄYSIN NORMAALIA del 2

Kun on osattu havaita ja lukea omia stressin oireita, on syytä yrittää selviytyä tilanteesta ensin itse, ilman ulkopuolista apua. Merkkinä siihen, että ulkopuoliselle avulle on tarvetta, on täysi haluttomuus yrittää päästä stressistä omin voimin, joten jos kaikki keinot tuntuvat vääriltä – ei muuta kuin lääkäriin. Yrittää kuitenkin aina voi ja pitää, koska näitä keinoja käyttämällä stressaantunut ihminen ei kuitenkaan menetä yhtään mitään.

Ajanhallinta Kuntoon

Jatkuva kiire on yleisin stressin syy. Välillä oman ajan tehokas käyttö voi olla hyvinkin vaikeaa, mikä on nykymaailmassa täysin normaalia: meillä on aina niin paljon kivaa ja vähemmän kivaa, mutta tärkeää tekemistä, että mitään ei enää ehditä. Ajanhallinta on siis opeteltava ja otettava se käyttöön. Hyvin järjestäytynyt ihminen pystyy selviytymään joka päivän rutiineista täysin kiireittä, ja jos jotain ei ehditä, hän ei vaan stressaa, koska hän on täysin varma: suunnitelmat olivat ihan oikeat. Erilaiset ajanhallintakoulutukset eivät opeta ihmistä tekemään enemmän, kuten niistä on tapana ajatella, mutta tällaiset koulutukset antavat oikean suunnittelutaidon äkillisten ja jatkuvien asioiden hoitamiseen. Kun oma aika suunnitellaan hyvin ja tehokkaasti, kaikki ehditään tehdä joko ennen deadlinea tai paremmassa tapauksessa voidaan jopa ennakoida. Olemme laiskoja opettelemaan tehokasta ajankäyttöä ja vielä laiskempia tunnustamaan, että emme osaa käyttää omaa aikaa, mutta jossain vaiheessa tällainen askel on kuitenkin tehtävä.

Ajanhallinta Kuntoon

Unen Merkityksestä

Olen joskus kehittänyt seuraavan ajatuksen: jos et tiedä, mitä pitäisi tehdä, mene nukkumaan. Unella on aivan järjettömän iso merkitys terveydessämme ja tämän kautta myös elämässämme. Selittelyt, että aika ei riitä hyviin yöuniin, voi unohtaa nyt heti: jos aikataulussa ei ole tilaa unelle, siinä aikataulussa on jotain ylimääräistä eikä se ole unta. Aikataulun suunnittelun pitää perustua siihen, että nukutaan ainakin seitsemän tuntia vuorokaudessa, ja vasta tästä määrästä lähdetään tanssimaan muiden hoidettavien asioiden ympäri. Elokuvissa tai baarissa käynnit voi vetää rohkeasti aikataulusta pois, jos ne vievät uneen varattua aikaa. Sama koskee erilaisia ylimääräisiä töitä, harrastuksia ja niin edelleen. Oma uni ensin. Hyvin nukkuva ihminen ajattelee paremmin, hänen keskittymiskykynsä on paljon parempi kuin unettoman kaverinsa, ja kaiken lisäksi voimme tässä todeta, että hän hallitsee omaa aikaa paremmin. Ei se tarkoita sitä, että hänen elämänsä on tylsää. Se tarkoittaa sitä, että hän arvostaa itseään ja viihtyy myös itsensä kanssa, eikä yritä helpottaa stressiä menemällä kapakkaan vielä yhdelle oluelle.

Unen Merkityksestä

Fyysistä Aktiivisuutta

Ei se mikään salaisuus ole, että urheilu vähentää stressiä, mutta olemme hyvin laiskoja käyttämään tätä tietoa hyväksemme. Säännöllisellä liikunnalla ei ole kuitenkaan pakko tarkoittaa raskaita treenejä kuntosalilla kolme kertaa viikossa: jos painojen nosto ei tunnu omalta lajilta, ei tarvitse pakottaa itseään tekemään sitä. Sen sijaan kymmenen minuutin aamujumppa toimii jopa paremmin kuin kuntosalilla käynnit: se herättää elimistön, saa verenkierron toimimaan hyvin heti aamusta ja parantaa yleistä kuntoa. Omaan rutiiniin voi lisätä enemmän aktiivisia harrastuksia ja jättää esimerkiksi leffaillat pois: kun tällaisen korvaa esimerkiksi suksiretkellä kavereiden kanssa, olo on paljon parempi. Fyysistä aktiivisuutta on myös siivous, ja se voi lieventää stressiä jopa paremmin kuin urheilu: siivouksen aikana tehdään fyysistä työtä, jonka tulokset nähdään heti. Puhdas koti on aina parempi paikka asua.

Fyysistä Aktiivisuutta

Keinoja stressin hallintaan on monenlaisia. Tähän olen koonnut vain ne helpoimmat, joista jokaisen tulisi aloittaa, kun maailma näkyy tummemmissa sävyissä ja kaikki tuntuu turhalta. Ei se turhaa ole. Emme vaan välillä osaa nauttia omasta elämästämme.

SE ON TÄYSIN NORMAALIA

Stressi on normaali ihmisen tila. Välillä sitä pitääkin olla. Suurin osa meistä ei kuitenkaan osaa helpottaa stressiä vaan pakenee ongelmalta lyhytaikaisiin nautintoihin: alkoholiin, uhkapeleihin ja vaikka mihin muuhun – esimerkiksi myös roskaruoan ahmimiseen. Kaikki tällaiset keinot eivät kuitenkaan helpota stressiä vaan saavat aikaan täysin vastakohtaisen reaktion: stressi pahenee entisestään. Meidän on tunnustettava, että emme osaa hallita stressiä, koska meillä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta. Tämän blogin sivuilla ollaan jo kerran puhuttu siitä, mitä stressi on ja mitä prosesseja se elimistössämme aiheuttaa, joten tässä keskitymme enemmän siihen, mistä se nykyaikaisella ihmisellä johtuu ja miten stressitilasta päästään pois.

Syitä Ja Oireita

Stressitilaan voi joutua sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä. Tässä kuitenkin sanottakoon, että ulkopuoliset stressin aiheuttajat ovat vain sisäisten stressin aiheuttajien peili. Ulkopuolisia aiheuttajia ovat deadlinet, varsinkin kun realistinen ennuste sanoo, että tiettyä tärkeää työtä ei enää ehditä viedä loppuun saakka; läheisen kuolema, muutto toiseen paikkaan, työpaikan menettäminen tai (!) uuden työpaikan saaminen, rahaongelmat, perhesuhteet ja uniongelmat. Uniongelmat voivat johtaa stressiin, mutta toisaalta pitkittynyt stressi voi johtaa uniongelmiin – joka puolestaan vain pahentavat stressiä entisestään. Sisäiset stressin syyt ovat paljon mielenkiintoisempi aihe, jota jokaisen helposti stressaantuvan ihmisen kannattaa silloin tällöin ajatella. Niihin kuuluu ihmisen huono käsitys hänestä itsestään, omien voimien jatkuva yliarviointi, sisäiset ristiriidat, mahdottomuus ennustaa tulevaisuutta, negatiivinen sisäinen dialogi, pessimismi, epävarmuus ja pyrkiminen täydellisyyteen. Jos tuntuu siltä, että nyt kaikki on hyvin, mutta takana on vaikea stressi, kannattaa syventyä näihin asioihin ja miettiä, jos jotain voisi korjata eli muuttaa omaa ajattelutapaa – tai selvittää ja ratkaista olemassa olevat ongelmat. Kun sisäisiä stressin aiheuttajia ei juuri ole, stressitilaan joutuminen on paljon epätodennäköisempää.

Syitä Ja Oireita

Omaa käyttäytymistä kannattaa myös silloin tällöin seurata. Näin voidaan saada stressi haltuun jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen merkki on herkkä ärtyvyys: mitä useammin alkaa tapahtua sellaista, että kaikki ärsyttää, sitä todennäköisemmin se on merkki alkavasta stressistä. Paniikkikohtaukset ovat jo huutava merkki alkavasta stressistä, vaikka ne kestäisivät vain lyhyen ajan. Äkilliset mielialan muutokset ja tunteiden räjähdykset saattavat tuntua positiiviselta ilmiöltä, kun kyse on positiivisista tunteista, mutta hyvin usein stressaantunut ihminen kokee hirveitä mielialan muutoksia ja positiivisen kokemuksen jälkeen saattaa tulla vakavan masennuksen vaihe. Liiallinen ilo on myös merkki alkavasta stressistä. Täysin syyttä ilmenevä huolen tunne on vielä yksi stressin kaveri: normaalit huolet aiheuttavat yleensä toimenpiteitä, kun taas stressaantuneen ihmisen huolet pyörivät samanlaisina hänen päässään koko ajan, mutta hän ei ryhdy minkäänlaisiin tilannetta korjaaviin toimenpiteisiin.On stressillä olemassa myös fysiologisia oireita, kun se on ehtinyt vaikuttaa elimistöömme jo paljon. Korkea verenpaine, sykkeen kiihtyminen, ruoansulatuksen hidastuminen, vastustuskyvyn heikkeneminen ja jatkuva väsymyksen tunne ovat vasta listan alkua. Niitä voivat seurata uniongelmat, lihasjännitykset, erilaiset pelot ja paniikkikohtaukset ilman mitään tervettä syytä ja jopa sydän- ja suonisairaudet. Näitä kuitenkin nähdään enemmän jo vakavassa stressitilassa, kun siinä on pysytty pitkään aikaan ja on syytä hakeutua lääkäriin.

stressi on pään sisällä

Seuraavilla sivuilla kerron, millä tavalla stressi voidaan voittaa itsenäisesti. Edellä kirjoitetun perusteella se pitäisi osata tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa, mikä antaa paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä stressistä ilman ammattilaisten apua. Saattaa olla niinkin, että kukaan ei edes huomaa olevasi stressissä, kun kaikki tapahtuu vain oman pään sisällä. Tavataan seuraavilla blogin sivuilla!

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 2

Viime kirjoituksessa pohdimme, onko stressi ihan niin yksiselitteinen käsite kuin meillä on tapana ajatella, vai onko sillä olemassa myös hyviä puolia? Eihän se meidän elimistössä ihan turhaan tapahdu. Tässä katsotaan nyt vielä, mitä se stressi oikein on. Onko se ilmiö, prosessi vai elävä olento, ja mikä on sen tarina?Tähän kysymykseen on melko vaikeaa vastata täysin yksiselitteisesti. Koneiden maailmassa kaikki on paljon yksinkertaisempaa: mitä korkeampi on materiaaliin kohdistuva rasitus, sitä suurempi on materiaalin jännitys eli stressi. Jossain vaiheessa se menee rikki. Mutta mitä ihmisten kanssa? Mehän olemme kaikki yhtä erilaisia kuin kaikki materiaalitkin, ja joku meistä saattaa stressata pienestäkin jännityksestä, kun taas toinen ei sitä edes huomaisi tai ottaisi haasteen vastaan. Tästä syystä erilaiset tieteilijät päättivät käsitellä kahta erilaista stressiä erilaisina ilmiöinä: positiivinen stressi on nimeltään eustressi, ja negatiivisella sävyllä varustettu on distressi. Positiivinen eli eustressi motivoi meitä ja auttaa meitä tekemään uusia saavutuksia eikä koskaan vahingoita elimistöämme. Distressi puolestaan tekee meistä jännittyneitä, saa meidät pelkäämään ja suremaan. Juuri tämä stressin muoto on se suosituin, mistä ihmisen elimistö sittenkin kärsii. Viime postauksen esimerkistä voi hyvin todeta, että eustressi on sellaisen opiskelijan tila, joka toivoo saavansa paperit ja avaa uuden oven elämässään; distressin tilassa oleva opiskelija tulee puolestaan ajattelemaan hänen omaa tulevaa epäonnistumista. Tässä vaan vihjailen, että stressimme laatu riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka me itse siihen suhtaudumme ja kuinka sen kanssa elämme.

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN

Miten Sen Kanssa Eletään? Mitä Teen Tällä Tiedolla?

Tässä tuli nyt meikäläisen lempikysymys: mitä haluaisit minun tekevän nyt tällä tiedolla? Suosin aina tehokkaita ratkaisuja, ja niitä on myös stressaantuneille porukoille olemassa. Stressin voi saada tekemään töitä oman menestyksemme eteen. Fakta on siis seuraava: se, miten stressi meihin vaikuttaa, on meistä itsestämme kiinni. Kun stressitilanteessa ajatellaan, mitä voidaan saavuttaa, kun tilanteesta selviydytään, stressi toimii erinomaisena motivaattorina ja apulaisena kaikissa uusissa haasteissamme. Kun taas meidän mielessä ei ole stressitilanteessa mitään muuta kuin pelkoa, voidaan odottaa huonompia seurauksia: elimistö ei vaan yksinkertaisesti virittäydy saavutuksiin. Ei tule sitä ”ylimääräistä”, stressin bonuksena tuomaa energiaa, vaan juuri päinvastoin: keskittymiskyky heikkenee ja vartalokin alkaa tuntua erittäin painavalta. Nyt ei siis jakseta. Olemme itse hyväksyneet tilanteen umpikujaksi ja nyt vaan odotetaan kuolemaa. Näin se meidän aivoissamme toimii. Eustressin eli positiivisen stressin tapauksessa esiintyy samoja oireita kuin distressin alussakin: kädet hikoilevat, syke kiihtyy, keskittymiskyky paranee, eivätkä fyysiset oireet tee mitään huonoa elimistöllemme – siihen saakka, kunnes alamme itse miettiä näiden oireiden mahdollisia vaaroja. Kun tiedämme, että se on normaali elimistön käyttäytyminen stressitilassa, voimme jatkaa töitä tehokkaasti.

saldo

Monessa tapauksessa olemme itse syyllisiä siihen, että saimme stressimme kehittymään huonommaksi. Elämässä on oltava tasapainoa ja kaikessa. Adrenaliini ja kortisoli ovat hyviä hormoneja, mutta kun niitä on koko ajan liikaa eli eletään jatkuvassa stressissä, tilanne pahenee ja jossain vaiheessa myös terveys pettää. Toinen asia on kuitenkin meidän oma suhtautuminen tilanteeseen kuin tilanteeseen: mitä jos otamme stressin vastaan hienona luonnon lahjana? Sehän auttaa meitä selviytymään mistä tahansa deadlinesta, joten miksi emme tekisi yhteistyötä stressin kanssa? Tällaista ajattelutapaa kannattaa kehittää, kun haluaa vähemmän stressejä omaan elämään. Tärkeänä muistutuksena kuitenkin vielä lopuksi: joka stressin jälkeen pitää olla aikaa palautua. Ei sitä seuraavaa adrenaliinia saisi aiheuttaa heti. Kaikkea kohtuulla.

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 1

Meillä nykyaikaisen yhteiskunnan jäsenillä on taipumusta pitää stressiä meidän päävihollisena. Onko se loppukädessä oikeasti niin pelottava ja paha uhka, vai onko stressillä olemassa hyviäkin puolia? Kuvitellaan tilanne: opiskelija laatii opinnäytetyötä, joka sitten pitää esittää ja kirjoittaa siitä myös kypsyysnäyte. Aikaa on vain huomiseen aamuun asti. Kun koko prosessi päättyy, opiskelija astuu uuteen elämään ja aloittaa uuden tärkeän vaiheen; mitä tärkeämpi ja mitä positiivisempi muutos on odotettavissa, sitä ikävämmäksi tulee pettymys, jos jotain epäonnistuu. Tällainen tilanne edesauttaa stressin kehittymistä. Mutta minkälaista stressiä se on?

Vastauksia Historiasta Ja Luonnosta

Edellä kerrotussa esimerkissä opiskelijan keho kytkee päälle paremman tehokkuuden. Sellaisessa tilanteessa opiskelija pystyy tekemään töitä pidempään ja tehokkaammin, kun taas hänen uni- ja ruokailutarpeensa vähenevät. Tavallisissa mukavissa olosuhteissa tämä ei ole mahdollista. Kyseisessä tapauksessa stressi tekee opiskelijalle vain hyvää: se auttaa häntä suoriutumaan siitä, mistä hänen täytyy suoriutua. Minkä takia sitten stressiä pidetään niin huonona ilmiönä? Mitä se stressi oikein on?

Vastauksia Historiasta Ja Luonnosta

Evoluution kannalta meidän esimerkillisestä elämän kaavasta ”koulu, yliopisto, töihin” on tullut normaali vasta pari hetkeä sitten. Geeneissämme elää kuitenkin edelleen kivikauden ihminen, jolla on aina samoja haasteita edessään: säästää energiaa aina, kun se on mahdollista, ja kuluttaa säästetty energia heti, kun se on välttämätöntä. Siitä on kehittynyt kaksi elimistömme erilaista systeemiä. Toinen niistä ”johtaa” elimistöämme normaaliolosuhteissa eli mukavuusalueen sisällä, kun taas toinen huolehtii meidän suoriutumisesta vaikeista hätätilanteista. Jälkimmäinen toimintajärjestelmä saa aikaan sen, että koemme välillä stressiä: kun edessämme on joku haaste, jolla on haastavuutensa lisäksi olemassa myös tiukkoja aikarajoja, tämä järjestelmä kytkee stressitilan päälle. Ero kivikauteen on siinä, että tänä päivänä tällaiset tilanteet eivät olekaan oikeita vaaratilanteita, kun oma elämä on vaarassa. Elimistölle tämä ei kuitenkaan ole selvää. Alamme hikoilla, syke nopeutuu, tulee vähän kuuma olo. Tätä tapahtuu sen takia, että meidän sisällä elävä kivikauden ihminen valmistautuu taisteluun: nyt tullaan tarvitsemaan energiaa ja voimia eikä ole aikaa lämmittelyyn! Jopa kädet alkavat hikoilla, koska hikisissä käsissä kivi tai ase pysyy paremmin. Keskittymiskykymme myös kasvaa ja verenkierto nopeutuu. Onko siitä hyötyä?Stressi auttaa meitä oikeissa hätätilanteissa. Sitä voidaan pitää myös hyvänä ystävänä, kun kohdataan karhu metsässä tai kun jonkun tietyn asian deadline on huomenna. Silloin tehdään töitä ja kovaa, ja stressi auttaa siinä: hyvä keskittymiskyky, parempi tehokkuus ja pienempi energian tarve. Voidaanko tämän perusteella pitää stressiä kaverina?

kantaa metsästyksessä

Kaikki muuttuu, kun stressistä tulee jatkuva tila. Se, mikä auttaa hätätilanteessa, ei voi kestää ikuisesti. Normaalin stressin aikana elimistöömme vapautuu sellaisia hormoneja kuten kortisolia, noradrenaliinia ja adrenaliinia, ja samalla elimistö yrittää tukehduttaa kaikki mahdolliset tulehdukset, joilla on puolestaan merkitystä taisteluissa erilaisia tauteja vastaan. Stressitilanteessa suonemme supistuvat, mistä seuraa sydäntautiriskejä. Pitkään jatkuva stressi tuottaa lisäksi univaikeuksia. Jopa luumme tulevat heikommiksi, koska kortisolin lukemat ovat olleet jo pidemmän aikaa hyvin korkealla ja sen kautta olemme menettäneet meille niin tärkeää kalsiumia. Myös ruoansulatukset prosessit alkavat kärsiä jatkuvasta stressistä. Voiko stressiä nyt pitää kaverina vai ei? Mitä se siis on?Seuraavassa kirjoituksessa perehdymme enemmän stressin luonteeseen ja siihen, minkä takia elimistömme pettää meitä näin ilkeällä tavalla. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että kaikelle, mitä elämässämme tapahtuu, on aina syitä – ja sama koskee kaikkea sitä, mitä tapahtuu elimistöllemme. Jatketaan pian!

MAATILAKOKEMUKSIA ULKOMAILTA del 3

Tässä postauksessa haluan kertoa vielä yhdestä ulkomaisesta maatilasta, joka sijaitsee niinkin kaukana kuin Australiassa: maassa, joka on kuuluisa sen sietämättömistä helteistä, punaisesta mullasta, uskomattoman isoista hyönteisistä ja aivan ainutlaatuisesta ja omaperäisestä luonnosta. Australiassa on tilaa kaikille: valtio vie kokonaisen mantereen, ja maatilojen kehitys ei ollut mikään sattuma vaan ihan looginen tapahtumien kulku. Itse tutustuin maatilaan, joka sijaitsee Sydneyn läheisyydessä Canoelands -nimisessä läänissä.

Kovasti Töitä Koko Perheen Voimin

Tällä maatilalla asuu perhe, joka kantaa sukunimeä Christie. Maatila perustettiin melkein sata vuotta sitten vuonna 1923, ja sen nykyiset isäntä ja emäntä ovat jo melkein seitsemänkymmentä vuotta vanhoja kokeneita maatilan pitäjiä. Jossain vaiheessa, monta vuotta sitten, heille syntyi poika, joka jäi asumaan tänne. Poika meni naimisiin ja perhe sai kolme lasta; myös pojan vaimon äiti muutti tälle maatilalle asumaan. Maatilan vanhat perinteet on tänne tuonut perheen vanhimman jäsenen eli isännän isoisä, kun halusi luoda ison ja toimivan kokonaisuuden. Samoja käytäntöjä ja perinteitä noudatetaan täällä tänäkin päivänä, tosin tekniikan kehitystä kuitenkin koko ajan seuraten. Asuinrakennuksia täältä löytyy kokonaiset kolme: ensimmäinen iso talo rakennettiin useampia vuosikymmeniä sitten, toinen talo toimii koko maatilan päätalona, ja kolmannessa asuu nuorempi perhe. Viimeisin talo valmistui vuonna 2006 eli se on suhteellisen uusi. Tässä talossa asuva nuorempi perhe onkin tänä päivänä jo johtamassa koko maatilaa antaen vanhemmalle sukupolvelle enemmän aikaa lepoon.

Kovasti Töitä Koko Perheen Voimin

Christie-perheen maatila ei ole perinteinen suomalainen tai ruotsalainen maatila: täällä viljellään oikeita herkkuja. Myyntiin menee persikoita sekä niiden kaljuja kavereita nektariineja, luumuja, aprikooseja, tomaatteja ja jopa marakuijaa. Jossain vaiheessa maatilalla syntyi ajatus kehittää myös metsämustikan viljelyä, mutta tämä on vieläkin auki. Hedelmäpuiden kukkiminen johti luontevasti myös siihen ajatukseen, että täällä voitaisiin tehdä myös hunajaa – ja eräänä hienona päivänä tänne saapui ensimmäisiä mehiläisiä parantamaan hedelmäsatoa. Itse asiassa, ensin tuotiin mehiläiset ja vasta sitten ajateltiin, että voitaisiin myydä myös hunajaa, ja ajatus kehittyikin ajan myötä maatilan vielä yhdeksi itsenäiseksi tuotteeksi. Perheen hedelmät tunnetaan koko alueella ja niitä myydään sekä itse maatilan alueella että toimitetaan muualle.Vastuut on jaettu kaikkien perheen jäsenten välillä. Vanhemmat naiset viettävät suurimman osan ajastaan maatilan kaupassa myymässä tuotteita ja annostelevat hunajaa erikokoisiin astioihin. Perheen poika, joka johtaa nyt koko maatilaa, ei vaikuta ulkonäkönsä perusteella johtajalta: hän on aina mukana hommissa ulkopuolisen työvoiman kanssa korjaamassa satoa, hoitamassa hedelmäpuita tai leikkaamassa heinää. Lisäksi juuri hän on se henkilö, joka pitää erilaisille maatilasta kiinnostuneille matkailijoille opastettuja kierroksia – ja ne kierrokset ajetaan oikealla traktorilla. Vanhempi isäntä keskittyy enemmän mehiläisiin, mutta käyttää myös tekniikkaa tarpeen mukaan ja toimii kovana apuna, kun pakkaushommia on paljon. Nuorempi emäntä on saanut vastuukseen maatilan kirjanpidon, tilausten vastaanoton, asiakassuhteiden luomisen ja ylläpidon sekä myyntiavustuksen, kun aika sallii. Lapsia ei vielä käytetä varsinaisena työvoimana, sillä he ovat vasta kouluiässä, mutta auttavat mielellään hekin omien taitojen mukaan: korjaavat satoa, tekevät pakkaustöitä ja pyörivät myös kaupassa.

Töitä tehdään ympäri vuoden. Kun kesällä keskitytään eniten hedelmiin, niiden pakkaamiseen, toimitukseen ja myyntiin sekä niiden lisäksi vielä hunajaan, talvella on myös töitä: täytyy huolehtia polttopuista. Niitä tällä maatilalla valmistetaan enemmän kuin itse tarvitaan, sillä kaupaksi menee myös niitä – vaikka naapureille. Täällä vallitsee erittäin lämmin tunnelma, ja vaikka töitä on jokaisella perheen jäsenellä paljon, jokaisesta tämän maatilan nurkasta paistaa lämmin rakkaus niin omaa perhettä kuin koko luontoakin kohtaan.

MAATILAKOKEMUKSIA ULKOMAILTA del 2

Suomen naapurimaan, Ruotsin luonto on hyvin pitkälle samanlaista kuin meilläkin, tosin meillä on enemmän metsää ja järviä. Maatilakulttuuria löytyy kuitenkin Ruotsista myös tarpeeksi, ja itse asiassa Pohjoismaiden maatilojen kulttuuria kadehtii moni muu Euroopan maa. Meillä hoidetaan karjaa, valmistetaan maitotuotteita ja kasvatetaan viljaa jopa niin lähellä isoja kaupunkeja kuin alle sadan kilometrin etäisyydellä – niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

Saari Nimeltään Väddö

Tämän saaren nimi on kyllä tyypillistä ruotsin kieltä. Se sijaitsee suhteellisen lähellä Tukholmaa Etelä-Ruotsissa, ja saareen on mahtunut Edlund -perheen maatila. Sitä kutsutaan myös ekologiseksi maitotilaksi ja sillä on pitkä historia kerrottavanaan. Hans Edlund, maatilan isäntä, on tällä hetkellä 64 vuotta vanha pirteä mies, ja hän on perinyt tämän maatilan vanhemmiltaan. Se perustettiin jo 1900-luvun alussa eli suku on asunut täällä ja tehnyt töitään jo pitkään. Vuodesta 2005 alkaen Edlundien maatila muutettiin itsenäiseksi yritykseksi, joka pyörii tänäkin päivänä. Hansin vaimo on vain kuusi vuotta häntä nuorempi ja heillä kummallakin on hyvin samanlainen käsitys, mitä luontomme on. Perheessä on ihan selvä linjaus, että luontoa ja kaikkia sen antimia kunnioitetaan ja käytetään hyväksi vain luontoa säästävällä tavalla.

Saari Nimeltään Väddö

Mitä täällä tehdään? Kun nähdään, että maatilalla on vähän vajaat sata maitolehmää, vastaus kysymykseen syntyy itsestään: maitotuotteita. Tänä päivänä maatilan tuotevalikoimasta löytyy seitsemän juustolajia (ja kaikki ovat uskomattoman herkullisia!) sekä niiden lisäksi voita ja jogurttia. Paikalla on pitkät perinteet: vuosikymmeniä sitten Väddö -saarella oli oikea maitomeininki päällä, kun täällä toimi useampi maatila, mutta tänä päivänä niitä ei ole alueella jäljellä kuin kaksi. Edlundien perhe kiinnittää erittäin paljon huomiota siihen, että heidän tuotteiden valmistus on perinteistä ja ympäristöystävällistä. Selvä esimerkki on juuston valmistus: herkullista se on siitä johtuen, että täällä ei käytetä tehtailla käytössä olevia tekniikoita, vaan juustot valmistetaan perinteiseen tapaan vanhemmilta sukupolvilta saadun opin mukaisesti.Maatilan omistajilla on kaksi tytärtä, joilla on kymmenen vuotta ikäeroa. Vanhempi tytär on tällä hetkellä 38 vuotta vanha. He asuvat maatilalla vanhempiensa kanssa ja tekevät kaikkia töitä, mitä maatilalla tehdään. Tässä perheessä vastuut on jaettu hyvin ja selvästi: yksi henkilö hoitaa kassaa ja rahoja, yksi maatilan eläimiä, yksi logistiikkaa ja yksi myyntejä sekä erilaisia projekteja. Kun pysähtyy juttelemaan jonkun tämän perheen jäsenen kanssa, tulee selkeä ymmärrys: täällä eletään onnellista elämää, vaikka tehdäänkin paljon raskasta ja välillä myös likaista työtä. Ekologiseksi maatilaksi Edlundien koti on tullut sen takia, että täällä karjan ruoka on itse kasvatettua. Tästä periaatteesta Hans ei tunnu olevan valmis kieltäytymään koskaan: kaupasta ostettava karjaruoka on erittäin kallista eikä kukaan loppujen lopuksi voi tietää tarkkaan, mitä se sisältää. Täällä karja syö sitä, mikä kasvaa samalla maalla.

päivä kylässä

Päivät ovat kiireisiä. Aamu alkaa noin puoli kuudelta ja tekemistä riittää kaikille. Perheen vanhempi tytär muutti asumaan takaisin maatilalle työskenneltyään muutaman vuoden hotellialalla, ja hänen kokemusta käytetään nyt hyväksi maatilan johtamisessa. Itse Hans käy aina viemässä juustoja Tukholman ravintoloihin, jotka mielellään niitä ostavat; äiti valvoo kaikkea toimintaa, ja nuorempi tytär huolehtii kirjanpidosta ja jäätelön myynnistä hänen miehensä kanssa. Tekemistä siis ihan oikeasti riittää, mutta jokaisen Edlundin perheen jäsenen kasvoissa paistaa hymy: täällä eletään onnellista ja vastuullista elämää. Vuoden suurin juhla ei muuten täällä ole joulu vaan se keväinen päivä, jona lehmät päästetään talven jälkeen taas pelloille.