Myotale.fi

SE ON TÄYSIN NORMAALIA del 2

Kun on osattu havaita ja lukea omia stressin oireita, on syytä yrittää selviytyä tilanteesta ensin itse, ilman ulkopuolista apua. Merkkinä siihen, että ulkopuoliselle avulle on tarvetta, on täysi haluttomuus yrittää päästä stressistä omin voimin, joten jos kaikki keinot tuntuvat vääriltä – ei muuta kuin lääkäriin. Yrittää kuitenkin aina voi ja pitää, koska näitä keinoja käyttämällä stressaantunut ihminen ei kuitenkaan menetä yhtään mitään.

Ajanhallinta Kuntoon

Jatkuva kiire on yleisin stressin syy. Välillä oman ajan tehokas käyttö voi olla hyvinkin vaikeaa, mikä on nykymaailmassa täysin normaalia: meillä on aina niin paljon kivaa ja vähemmän kivaa, mutta tärkeää tekemistä, että mitään ei enää ehditä. Ajanhallinta on siis opeteltava ja otettava se käyttöön. Hyvin järjestäytynyt ihminen pystyy selviytymään joka päivän rutiineista täysin kiireittä, ja jos jotain ei ehditä, hän ei vaan stressaa, koska hän on täysin varma: suunnitelmat olivat ihan oikeat. Erilaiset ajanhallintakoulutukset eivät opeta ihmistä tekemään enemmän, kuten niistä on tapana ajatella, mutta tällaiset koulutukset antavat oikean suunnittelutaidon äkillisten ja jatkuvien asioiden hoitamiseen. Kun oma aika suunnitellaan hyvin ja tehokkaasti, kaikki ehditään tehdä joko ennen deadlinea tai paremmassa tapauksessa voidaan jopa ennakoida. Olemme laiskoja opettelemaan tehokasta ajankäyttöä ja vielä laiskempia tunnustamaan, että emme osaa käyttää omaa aikaa, mutta jossain vaiheessa tällainen askel on kuitenkin tehtävä.

Ajanhallinta Kuntoon

Unen Merkityksestä

Olen joskus kehittänyt seuraavan ajatuksen: jos et tiedä, mitä pitäisi tehdä, mene nukkumaan. Unella on aivan järjettömän iso merkitys terveydessämme ja tämän kautta myös elämässämme. Selittelyt, että aika ei riitä hyviin yöuniin, voi unohtaa nyt heti: jos aikataulussa ei ole tilaa unelle, siinä aikataulussa on jotain ylimääräistä eikä se ole unta. Aikataulun suunnittelun pitää perustua siihen, että nukutaan ainakin seitsemän tuntia vuorokaudessa, ja vasta tästä määrästä lähdetään tanssimaan muiden hoidettavien asioiden ympäri. Elokuvissa tai baarissa käynnit voi vetää rohkeasti aikataulusta pois, jos ne vievät uneen varattua aikaa. Sama koskee erilaisia ylimääräisiä töitä, harrastuksia ja niin edelleen. Oma uni ensin. Hyvin nukkuva ihminen ajattelee paremmin, hänen keskittymiskykynsä on paljon parempi kuin unettoman kaverinsa, ja kaiken lisäksi voimme tässä todeta, että hän hallitsee omaa aikaa paremmin. Ei se tarkoita sitä, että hänen elämänsä on tylsää. Se tarkoittaa sitä, että hän arvostaa itseään ja viihtyy myös itsensä kanssa, eikä yritä helpottaa stressiä menemällä kapakkaan vielä yhdelle oluelle.

Unen Merkityksestä

Fyysistä Aktiivisuutta

Ei se mikään salaisuus ole, että urheilu vähentää stressiä, mutta olemme hyvin laiskoja käyttämään tätä tietoa hyväksemme. Säännöllisellä liikunnalla ei ole kuitenkaan pakko tarkoittaa raskaita treenejä kuntosalilla kolme kertaa viikossa: jos painojen nosto ei tunnu omalta lajilta, ei tarvitse pakottaa itseään tekemään sitä. Sen sijaan kymmenen minuutin aamujumppa toimii jopa paremmin kuin kuntosalilla käynnit: se herättää elimistön, saa verenkierron toimimaan hyvin heti aamusta ja parantaa yleistä kuntoa. Omaan rutiiniin voi lisätä enemmän aktiivisia harrastuksia ja jättää esimerkiksi leffaillat pois: kun tällaisen korvaa esimerkiksi suksiretkellä kavereiden kanssa, olo on paljon parempi. Fyysistä aktiivisuutta on myös siivous, ja se voi lieventää stressiä jopa paremmin kuin urheilu: siivouksen aikana tehdään fyysistä työtä, jonka tulokset nähdään heti. Puhdas koti on aina parempi paikka asua.

Fyysistä Aktiivisuutta

Keinoja stressin hallintaan on monenlaisia. Tähän olen koonnut vain ne helpoimmat, joista jokaisen tulisi aloittaa, kun maailma näkyy tummemmissa sävyissä ja kaikki tuntuu turhalta. Ei se turhaa ole. Emme vaan välillä osaa nauttia omasta elämästämme.

SE ON TÄYSIN NORMAALIA

Stressi on normaali ihmisen tila. Välillä sitä pitääkin olla. Suurin osa meistä ei kuitenkaan osaa helpottaa stressiä vaan pakenee ongelmalta lyhytaikaisiin nautintoihin: alkoholiin, uhkapeleihin ja vaikka mihin muuhun – esimerkiksi myös roskaruoan ahmimiseen. Kaikki tällaiset keinot eivät kuitenkaan helpota stressiä vaan saavat aikaan täysin vastakohtaisen reaktion: stressi pahenee entisestään. Meidän on tunnustettava, että emme osaa hallita stressiä, koska meillä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta. Tämän blogin sivuilla ollaan jo kerran puhuttu siitä, mitä stressi on ja mitä prosesseja se elimistössämme aiheuttaa, joten tässä keskitymme enemmän siihen, mistä se nykyaikaisella ihmisellä johtuu ja miten stressitilasta päästään pois.

Syitä Ja Oireita

Stressitilaan voi joutua sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä. Tässä kuitenkin sanottakoon, että ulkopuoliset stressin aiheuttajat ovat vain sisäisten stressin aiheuttajien peili. Ulkopuolisia aiheuttajia ovat deadlinet, varsinkin kun realistinen ennuste sanoo, että tiettyä tärkeää työtä ei enää ehditä viedä loppuun saakka; läheisen kuolema, muutto toiseen paikkaan, työpaikan menettäminen tai (!) uuden työpaikan saaminen, rahaongelmat, perhesuhteet ja uniongelmat. Uniongelmat voivat johtaa stressiin, mutta toisaalta pitkittynyt stressi voi johtaa uniongelmiin – joka puolestaan vain pahentavat stressiä entisestään. Sisäiset stressin syyt ovat paljon mielenkiintoisempi aihe, jota jokaisen helposti stressaantuvan ihmisen kannattaa silloin tällöin ajatella. Niihin kuuluu ihmisen huono käsitys hänestä itsestään, omien voimien jatkuva yliarviointi, sisäiset ristiriidat, mahdottomuus ennustaa tulevaisuutta, negatiivinen sisäinen dialogi, pessimismi, epävarmuus ja pyrkiminen täydellisyyteen. Jos tuntuu siltä, että nyt kaikki on hyvin, mutta takana on vaikea stressi, kannattaa syventyä näihin asioihin ja miettiä, jos jotain voisi korjata eli muuttaa omaa ajattelutapaa – tai selvittää ja ratkaista olemassa olevat ongelmat. Kun sisäisiä stressin aiheuttajia ei juuri ole, stressitilaan joutuminen on paljon epätodennäköisempää.

Syitä Ja Oireita

Omaa käyttäytymistä kannattaa myös silloin tällöin seurata. Näin voidaan saada stressi haltuun jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen merkki on herkkä ärtyvyys: mitä useammin alkaa tapahtua sellaista, että kaikki ärsyttää, sitä todennäköisemmin se on merkki alkavasta stressistä. Paniikkikohtaukset ovat jo huutava merkki alkavasta stressistä, vaikka ne kestäisivät vain lyhyen ajan. Äkilliset mielialan muutokset ja tunteiden räjähdykset saattavat tuntua positiiviselta ilmiöltä, kun kyse on positiivisista tunteista, mutta hyvin usein stressaantunut ihminen kokee hirveitä mielialan muutoksia ja positiivisen kokemuksen jälkeen saattaa tulla vakavan masennuksen vaihe. Liiallinen ilo on myös merkki alkavasta stressistä. Täysin syyttä ilmenevä huolen tunne on vielä yksi stressin kaveri: normaalit huolet aiheuttavat yleensä toimenpiteitä, kun taas stressaantuneen ihmisen huolet pyörivät samanlaisina hänen päässään koko ajan, mutta hän ei ryhdy minkäänlaisiin tilannetta korjaaviin toimenpiteisiin.On stressillä olemassa myös fysiologisia oireita, kun se on ehtinyt vaikuttaa elimistöömme jo paljon. Korkea verenpaine, sykkeen kiihtyminen, ruoansulatuksen hidastuminen, vastustuskyvyn heikkeneminen ja jatkuva väsymyksen tunne ovat vasta listan alkua. Niitä voivat seurata uniongelmat, lihasjännitykset, erilaiset pelot ja paniikkikohtaukset ilman mitään tervettä syytä ja jopa sydän- ja suonisairaudet. Näitä kuitenkin nähdään enemmän jo vakavassa stressitilassa, kun siinä on pysytty pitkään aikaan ja on syytä hakeutua lääkäriin.

stressi on pään sisällä

Seuraavilla sivuilla kerron, millä tavalla stressi voidaan voittaa itsenäisesti. Edellä kirjoitetun perusteella se pitäisi osata tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa, mikä antaa paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä stressistä ilman ammattilaisten apua. Saattaa olla niinkin, että kukaan ei edes huomaa olevasi stressissä, kun kaikki tapahtuu vain oman pään sisällä. Tavataan seuraavilla blogin sivuilla!

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 2

Viime kirjoituksessa pohdimme, onko stressi ihan niin yksiselitteinen käsite kuin meillä on tapana ajatella, vai onko sillä olemassa myös hyviä puolia? Eihän se meidän elimistössä ihan turhaan tapahdu. Tässä katsotaan nyt vielä, mitä se stressi oikein on. Onko se ilmiö, prosessi vai elävä olento, ja mikä on sen tarina?Tähän kysymykseen on melko vaikeaa vastata täysin yksiselitteisesti. Koneiden maailmassa kaikki on paljon yksinkertaisempaa: mitä korkeampi on materiaaliin kohdistuva rasitus, sitä suurempi on materiaalin jännitys eli stressi. Jossain vaiheessa se menee rikki. Mutta mitä ihmisten kanssa? Mehän olemme kaikki yhtä erilaisia kuin kaikki materiaalitkin, ja joku meistä saattaa stressata pienestäkin jännityksestä, kun taas toinen ei sitä edes huomaisi tai ottaisi haasteen vastaan. Tästä syystä erilaiset tieteilijät päättivät käsitellä kahta erilaista stressiä erilaisina ilmiöinä: positiivinen stressi on nimeltään eustressi, ja negatiivisella sävyllä varustettu on distressi. Positiivinen eli eustressi motivoi meitä ja auttaa meitä tekemään uusia saavutuksia eikä koskaan vahingoita elimistöämme. Distressi puolestaan tekee meistä jännittyneitä, saa meidät pelkäämään ja suremaan. Juuri tämä stressin muoto on se suosituin, mistä ihmisen elimistö sittenkin kärsii. Viime postauksen esimerkistä voi hyvin todeta, että eustressi on sellaisen opiskelijan tila, joka toivoo saavansa paperit ja avaa uuden oven elämässään; distressin tilassa oleva opiskelija tulee puolestaan ajattelemaan hänen omaa tulevaa epäonnistumista. Tässä vaan vihjailen, että stressimme laatu riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka me itse siihen suhtaudumme ja kuinka sen kanssa elämme.

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN

Miten Sen Kanssa Eletään? Mitä Teen Tällä Tiedolla?

Tässä tuli nyt meikäläisen lempikysymys: mitä haluaisit minun tekevän nyt tällä tiedolla? Suosin aina tehokkaita ratkaisuja, ja niitä on myös stressaantuneille porukoille olemassa. Stressin voi saada tekemään töitä oman menestyksemme eteen. Fakta on siis seuraava: se, miten stressi meihin vaikuttaa, on meistä itsestämme kiinni. Kun stressitilanteessa ajatellaan, mitä voidaan saavuttaa, kun tilanteesta selviydytään, stressi toimii erinomaisena motivaattorina ja apulaisena kaikissa uusissa haasteissamme. Kun taas meidän mielessä ei ole stressitilanteessa mitään muuta kuin pelkoa, voidaan odottaa huonompia seurauksia: elimistö ei vaan yksinkertaisesti virittäydy saavutuksiin. Ei tule sitä ”ylimääräistä”, stressin bonuksena tuomaa energiaa, vaan juuri päinvastoin: keskittymiskyky heikkenee ja vartalokin alkaa tuntua erittäin painavalta. Nyt ei siis jakseta. Olemme itse hyväksyneet tilanteen umpikujaksi ja nyt vaan odotetaan kuolemaa. Näin se meidän aivoissamme toimii. Eustressin eli positiivisen stressin tapauksessa esiintyy samoja oireita kuin distressin alussakin: kädet hikoilevat, syke kiihtyy, keskittymiskyky paranee, eivätkä fyysiset oireet tee mitään huonoa elimistöllemme – siihen saakka, kunnes alamme itse miettiä näiden oireiden mahdollisia vaaroja. Kun tiedämme, että se on normaali elimistön käyttäytyminen stressitilassa, voimme jatkaa töitä tehokkaasti.

saldo

Monessa tapauksessa olemme itse syyllisiä siihen, että saimme stressimme kehittymään huonommaksi. Elämässä on oltava tasapainoa ja kaikessa. Adrenaliini ja kortisoli ovat hyviä hormoneja, mutta kun niitä on koko ajan liikaa eli eletään jatkuvassa stressissä, tilanne pahenee ja jossain vaiheessa myös terveys pettää. Toinen asia on kuitenkin meidän oma suhtautuminen tilanteeseen kuin tilanteeseen: mitä jos otamme stressin vastaan hienona luonnon lahjana? Sehän auttaa meitä selviytymään mistä tahansa deadlinesta, joten miksi emme tekisi yhteistyötä stressin kanssa? Tällaista ajattelutapaa kannattaa kehittää, kun haluaa vähemmän stressejä omaan elämään. Tärkeänä muistutuksena kuitenkin vielä lopuksi: joka stressin jälkeen pitää olla aikaa palautua. Ei sitä seuraavaa adrenaliinia saisi aiheuttaa heti. Kaikkea kohtuulla.

UUSI NÄKÖKULMA STRESSIIN del 1

Meillä nykyaikaisen yhteiskunnan jäsenillä on taipumusta pitää stressiä meidän päävihollisena. Onko se loppukädessä oikeasti niin pelottava ja paha uhka, vai onko stressillä olemassa hyviäkin puolia? Kuvitellaan tilanne: opiskelija laatii opinnäytetyötä, joka sitten pitää esittää ja kirjoittaa siitä myös kypsyysnäyte. Aikaa on vain huomiseen aamuun asti. Kun koko prosessi päättyy, opiskelija astuu uuteen elämään ja aloittaa uuden tärkeän vaiheen; mitä tärkeämpi ja mitä positiivisempi muutos on odotettavissa, sitä ikävämmäksi tulee pettymys, jos jotain epäonnistuu. Tällainen tilanne edesauttaa stressin kehittymistä. Mutta minkälaista stressiä se on?

Vastauksia Historiasta Ja Luonnosta

Edellä kerrotussa esimerkissä opiskelijan keho kytkee päälle paremman tehokkuuden. Sellaisessa tilanteessa opiskelija pystyy tekemään töitä pidempään ja tehokkaammin, kun taas hänen uni- ja ruokailutarpeensa vähenevät. Tavallisissa mukavissa olosuhteissa tämä ei ole mahdollista. Kyseisessä tapauksessa stressi tekee opiskelijalle vain hyvää: se auttaa häntä suoriutumaan siitä, mistä hänen täytyy suoriutua. Minkä takia sitten stressiä pidetään niin huonona ilmiönä? Mitä se stressi oikein on?

Vastauksia Historiasta Ja Luonnosta

Evoluution kannalta meidän esimerkillisestä elämän kaavasta ”koulu, yliopisto, töihin” on tullut normaali vasta pari hetkeä sitten. Geeneissämme elää kuitenkin edelleen kivikauden ihminen, jolla on aina samoja haasteita edessään: säästää energiaa aina, kun se on mahdollista, ja kuluttaa säästetty energia heti, kun se on välttämätöntä. Siitä on kehittynyt kaksi elimistömme erilaista systeemiä. Toinen niistä ”johtaa” elimistöämme normaaliolosuhteissa eli mukavuusalueen sisällä, kun taas toinen huolehtii meidän suoriutumisesta vaikeista hätätilanteista. Jälkimmäinen toimintajärjestelmä saa aikaan sen, että koemme välillä stressiä: kun edessämme on joku haaste, jolla on haastavuutensa lisäksi olemassa myös tiukkoja aikarajoja, tämä järjestelmä kytkee stressitilan päälle. Ero kivikauteen on siinä, että tänä päivänä tällaiset tilanteet eivät olekaan oikeita vaaratilanteita, kun oma elämä on vaarassa. Elimistölle tämä ei kuitenkaan ole selvää. Alamme hikoilla, syke nopeutuu, tulee vähän kuuma olo. Tätä tapahtuu sen takia, että meidän sisällä elävä kivikauden ihminen valmistautuu taisteluun: nyt tullaan tarvitsemaan energiaa ja voimia eikä ole aikaa lämmittelyyn! Jopa kädet alkavat hikoilla, koska hikisissä käsissä kivi tai ase pysyy paremmin. Keskittymiskykymme myös kasvaa ja verenkierto nopeutuu. Onko siitä hyötyä?Stressi auttaa meitä oikeissa hätätilanteissa. Sitä voidaan pitää myös hyvänä ystävänä, kun kohdataan karhu metsässä tai kun jonkun tietyn asian deadline on huomenna. Silloin tehdään töitä ja kovaa, ja stressi auttaa siinä: hyvä keskittymiskyky, parempi tehokkuus ja pienempi energian tarve. Voidaanko tämän perusteella pitää stressiä kaverina?

kantaa metsästyksessä

Kaikki muuttuu, kun stressistä tulee jatkuva tila. Se, mikä auttaa hätätilanteessa, ei voi kestää ikuisesti. Normaalin stressin aikana elimistöömme vapautuu sellaisia hormoneja kuten kortisolia, noradrenaliinia ja adrenaliinia, ja samalla elimistö yrittää tukehduttaa kaikki mahdolliset tulehdukset, joilla on puolestaan merkitystä taisteluissa erilaisia tauteja vastaan. Stressitilanteessa suonemme supistuvat, mistä seuraa sydäntautiriskejä. Pitkään jatkuva stressi tuottaa lisäksi univaikeuksia. Jopa luumme tulevat heikommiksi, koska kortisolin lukemat ovat olleet jo pidemmän aikaa hyvin korkealla ja sen kautta olemme menettäneet meille niin tärkeää kalsiumia. Myös ruoansulatukset prosessit alkavat kärsiä jatkuvasta stressistä. Voiko stressiä nyt pitää kaverina vai ei? Mitä se siis on?Seuraavassa kirjoituksessa perehdymme enemmän stressin luonteeseen ja siihen, minkä takia elimistömme pettää meitä näin ilkeällä tavalla. Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että kaikelle, mitä elämässämme tapahtuu, on aina syitä – ja sama koskee kaikkea sitä, mitä tapahtuu elimistöllemme. Jatketaan pian!

MAATILAKOKEMUKSIA ULKOMAILTA del 3

Tässä postauksessa haluan kertoa vielä yhdestä ulkomaisesta maatilasta, joka sijaitsee niinkin kaukana kuin Australiassa: maassa, joka on kuuluisa sen sietämättömistä helteistä, punaisesta mullasta, uskomattoman isoista hyönteisistä ja aivan ainutlaatuisesta ja omaperäisestä luonnosta. Australiassa on tilaa kaikille: valtio vie kokonaisen mantereen, ja maatilojen kehitys ei ollut mikään sattuma vaan ihan looginen tapahtumien kulku. Itse tutustuin maatilaan, joka sijaitsee Sydneyn läheisyydessä Canoelands -nimisessä läänissä.

Kovasti Töitä Koko Perheen Voimin

Tällä maatilalla asuu perhe, joka kantaa sukunimeä Christie. Maatila perustettiin melkein sata vuotta sitten vuonna 1923, ja sen nykyiset isäntä ja emäntä ovat jo melkein seitsemänkymmentä vuotta vanhoja kokeneita maatilan pitäjiä. Jossain vaiheessa, monta vuotta sitten, heille syntyi poika, joka jäi asumaan tänne. Poika meni naimisiin ja perhe sai kolme lasta; myös pojan vaimon äiti muutti tälle maatilalle asumaan. Maatilan vanhat perinteet on tänne tuonut perheen vanhimman jäsenen eli isännän isoisä, kun halusi luoda ison ja toimivan kokonaisuuden. Samoja käytäntöjä ja perinteitä noudatetaan täällä tänäkin päivänä, tosin tekniikan kehitystä kuitenkin koko ajan seuraten. Asuinrakennuksia täältä löytyy kokonaiset kolme: ensimmäinen iso talo rakennettiin useampia vuosikymmeniä sitten, toinen talo toimii koko maatilan päätalona, ja kolmannessa asuu nuorempi perhe. Viimeisin talo valmistui vuonna 2006 eli se on suhteellisen uusi. Tässä talossa asuva nuorempi perhe onkin tänä päivänä jo johtamassa koko maatilaa antaen vanhemmalle sukupolvelle enemmän aikaa lepoon.

Kovasti Töitä Koko Perheen Voimin

Christie-perheen maatila ei ole perinteinen suomalainen tai ruotsalainen maatila: täällä viljellään oikeita herkkuja. Myyntiin menee persikoita sekä niiden kaljuja kavereita nektariineja, luumuja, aprikooseja, tomaatteja ja jopa marakuijaa. Jossain vaiheessa maatilalla syntyi ajatus kehittää myös metsämustikan viljelyä, mutta tämä on vieläkin auki. Hedelmäpuiden kukkiminen johti luontevasti myös siihen ajatukseen, että täällä voitaisiin tehdä myös hunajaa – ja eräänä hienona päivänä tänne saapui ensimmäisiä mehiläisiä parantamaan hedelmäsatoa. Itse asiassa, ensin tuotiin mehiläiset ja vasta sitten ajateltiin, että voitaisiin myydä myös hunajaa, ja ajatus kehittyikin ajan myötä maatilan vielä yhdeksi itsenäiseksi tuotteeksi. Perheen hedelmät tunnetaan koko alueella ja niitä myydään sekä itse maatilan alueella että toimitetaan muualle.Vastuut on jaettu kaikkien perheen jäsenten välillä. Vanhemmat naiset viettävät suurimman osan ajastaan maatilan kaupassa myymässä tuotteita ja annostelevat hunajaa erikokoisiin astioihin. Perheen poika, joka johtaa nyt koko maatilaa, ei vaikuta ulkonäkönsä perusteella johtajalta: hän on aina mukana hommissa ulkopuolisen työvoiman kanssa korjaamassa satoa, hoitamassa hedelmäpuita tai leikkaamassa heinää. Lisäksi juuri hän on se henkilö, joka pitää erilaisille maatilasta kiinnostuneille matkailijoille opastettuja kierroksia – ja ne kierrokset ajetaan oikealla traktorilla. Vanhempi isäntä keskittyy enemmän mehiläisiin, mutta käyttää myös tekniikkaa tarpeen mukaan ja toimii kovana apuna, kun pakkaushommia on paljon. Nuorempi emäntä on saanut vastuukseen maatilan kirjanpidon, tilausten vastaanoton, asiakassuhteiden luomisen ja ylläpidon sekä myyntiavustuksen, kun aika sallii. Lapsia ei vielä käytetä varsinaisena työvoimana, sillä he ovat vasta kouluiässä, mutta auttavat mielellään hekin omien taitojen mukaan: korjaavat satoa, tekevät pakkaustöitä ja pyörivät myös kaupassa.

Töitä tehdään ympäri vuoden. Kun kesällä keskitytään eniten hedelmiin, niiden pakkaamiseen, toimitukseen ja myyntiin sekä niiden lisäksi vielä hunajaan, talvella on myös töitä: täytyy huolehtia polttopuista. Niitä tällä maatilalla valmistetaan enemmän kuin itse tarvitaan, sillä kaupaksi menee myös niitä – vaikka naapureille. Täällä vallitsee erittäin lämmin tunnelma, ja vaikka töitä on jokaisella perheen jäsenellä paljon, jokaisesta tämän maatilan nurkasta paistaa lämmin rakkaus niin omaa perhettä kuin koko luontoakin kohtaan.

MAATILAKOKEMUKSIA ULKOMAILTA del 2

Suomen naapurimaan, Ruotsin luonto on hyvin pitkälle samanlaista kuin meilläkin, tosin meillä on enemmän metsää ja järviä. Maatilakulttuuria löytyy kuitenkin Ruotsista myös tarpeeksi, ja itse asiassa Pohjoismaiden maatilojen kulttuuria kadehtii moni muu Euroopan maa. Meillä hoidetaan karjaa, valmistetaan maitotuotteita ja kasvatetaan viljaa jopa niin lähellä isoja kaupunkeja kuin alle sadan kilometrin etäisyydellä – niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

Saari Nimeltään Väddö

Tämän saaren nimi on kyllä tyypillistä ruotsin kieltä. Se sijaitsee suhteellisen lähellä Tukholmaa Etelä-Ruotsissa, ja saareen on mahtunut Edlund -perheen maatila. Sitä kutsutaan myös ekologiseksi maitotilaksi ja sillä on pitkä historia kerrottavanaan. Hans Edlund, maatilan isäntä, on tällä hetkellä 64 vuotta vanha pirteä mies, ja hän on perinyt tämän maatilan vanhemmiltaan. Se perustettiin jo 1900-luvun alussa eli suku on asunut täällä ja tehnyt töitään jo pitkään. Vuodesta 2005 alkaen Edlundien maatila muutettiin itsenäiseksi yritykseksi, joka pyörii tänäkin päivänä. Hansin vaimo on vain kuusi vuotta häntä nuorempi ja heillä kummallakin on hyvin samanlainen käsitys, mitä luontomme on. Perheessä on ihan selvä linjaus, että luontoa ja kaikkia sen antimia kunnioitetaan ja käytetään hyväksi vain luontoa säästävällä tavalla.

Saari Nimeltään Väddö

Mitä täällä tehdään? Kun nähdään, että maatilalla on vähän vajaat sata maitolehmää, vastaus kysymykseen syntyy itsestään: maitotuotteita. Tänä päivänä maatilan tuotevalikoimasta löytyy seitsemän juustolajia (ja kaikki ovat uskomattoman herkullisia!) sekä niiden lisäksi voita ja jogurttia. Paikalla on pitkät perinteet: vuosikymmeniä sitten Väddö -saarella oli oikea maitomeininki päällä, kun täällä toimi useampi maatila, mutta tänä päivänä niitä ei ole alueella jäljellä kuin kaksi. Edlundien perhe kiinnittää erittäin paljon huomiota siihen, että heidän tuotteiden valmistus on perinteistä ja ympäristöystävällistä. Selvä esimerkki on juuston valmistus: herkullista se on siitä johtuen, että täällä ei käytetä tehtailla käytössä olevia tekniikoita, vaan juustot valmistetaan perinteiseen tapaan vanhemmilta sukupolvilta saadun opin mukaisesti.Maatilan omistajilla on kaksi tytärtä, joilla on kymmenen vuotta ikäeroa. Vanhempi tytär on tällä hetkellä 38 vuotta vanha. He asuvat maatilalla vanhempiensa kanssa ja tekevät kaikkia töitä, mitä maatilalla tehdään. Tässä perheessä vastuut on jaettu hyvin ja selvästi: yksi henkilö hoitaa kassaa ja rahoja, yksi maatilan eläimiä, yksi logistiikkaa ja yksi myyntejä sekä erilaisia projekteja. Kun pysähtyy juttelemaan jonkun tämän perheen jäsenen kanssa, tulee selkeä ymmärrys: täällä eletään onnellista elämää, vaikka tehdäänkin paljon raskasta ja välillä myös likaista työtä. Ekologiseksi maatilaksi Edlundien koti on tullut sen takia, että täällä karjan ruoka on itse kasvatettua. Tästä periaatteesta Hans ei tunnu olevan valmis kieltäytymään koskaan: kaupasta ostettava karjaruoka on erittäin kallista eikä kukaan loppujen lopuksi voi tietää tarkkaan, mitä se sisältää. Täällä karja syö sitä, mikä kasvaa samalla maalla.

päivä kylässä

Päivät ovat kiireisiä. Aamu alkaa noin puoli kuudelta ja tekemistä riittää kaikille. Perheen vanhempi tytär muutti asumaan takaisin maatilalle työskenneltyään muutaman vuoden hotellialalla, ja hänen kokemusta käytetään nyt hyväksi maatilan johtamisessa. Itse Hans käy aina viemässä juustoja Tukholman ravintoloihin, jotka mielellään niitä ostavat; äiti valvoo kaikkea toimintaa, ja nuorempi tytär huolehtii kirjanpidosta ja jäätelön myynnistä hänen miehensä kanssa. Tekemistä siis ihan oikeasti riittää, mutta jokaisen Edlundin perheen jäsenen kasvoissa paistaa hymy: täällä eletään onnellista ja vastuullista elämää. Vuoden suurin juhla ei muuten täällä ole joulu vaan se keväinen päivä, jona lehmät päästetään talven jälkeen taas pelloille.

MAATILAKOKEMUKSIA ULKOMAILTA del 1

Meillä Suomessa on olemassa oma käsitys siitä, miten maatilalla eletään ja miten sitä pyöritetään. Moni meistä, joka asuu kaupungissa, ei ymmärrä joitakin maatiloihin liittyviä asioita, mutta peruslinjaus on kuitenkin kaikille melko selvä. Joka maassa on kuitenkin olemassa oma kulttuuri ja näissä kulttuureissa on eroa; tässä haluankin kertoa niistä maatiloista, joihin olin aikoinani viehättynyt ja joiden elämä tapahtuu täysin toisenlaisessa ympäristössä.

Vuorten Ympäröimänä

Yksi merkittävistä Europan maatilamaista on Italia. Siellä tehdään viiniä, leivotaan hyvää leipää, kasvatetaan karjaa, kanoja ja ankkoja, valmistetaan aivan uskomattoman herkullisia juustoja ja kaikki tämä tapahtuu hienoissa Alppien maisemissa. Yksi osa Italiassa sijaitsevista Alpeista on nimeltään Dolomiittialpit vihreine niittyineen ja terävine huippuineen: ei ole mikään ihme, että ne kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Dolomiittialpeissa sijaitsee laakso nimeltään Val Canale, missä vallitsee aivan toisenlainen tunnelma kuin Roomassa tai missä tahansa muussa Italian kaupungissa. Luonnon kauneuden ja lumella peitettyjen vuorten huippujen keskeltä löytyy maatila, jonka nimi on Malga Canali.

Vuorten Ympäröimänä

Täällä asustelee perhe, jonka sukunimi on Tavernaro. Perheeseen kuuluu noin kuusikymppinen emäntä Maria Giovanna, hänen puolisonsa eli maatilan isäntä, ja kaksi tytärtä, joiden ikä pyörii kolmenkymmenen vuoden molemmin puolin. Tämä maatila on huomion arvoinen paikka jo ikänsä vuoksi: se perustettiin niinkin kauan sitten kuin vuonna 1935. Tämän hetkinen maatilan emäntä Maria Giovanna saapui asumaan tänne perheensä kanssa, kun hän oli vielä lapsi, ja hänen lapsuus sekä nuoruus kuluivat näissä hienoissa luonnon tunnelmissa. Jo näistä vuosista alkaen Tavernaron perhe piti maatilalla ankkoja ja kanoja, lehmiä ja vuohia sekä koiria ja kaneja, joita voi nähdä pyörivän jalkojen alla, kun kävellään maatilan alueella.

Kiireisiä Päiviä, Rentoa Tunnelmaa

Joidenkin mielestä maatilalla asuminen ja maatilan pitäminen on raskasta työtä, kun toiset ovat taas sitä mieltä, ettei maatilalla tehdä mitään muuta kuin paimennetaan karjaa vihreillä niityillä. Oikea maatilalla tapahtuva elämä muistuttaa kuitenkin enemmän ensimmäistä käsitystä, vaikka välillä tulee kevyempiäkin päiviä. Itse asiassa, paljon riippuu siitä, mitä tavoitteita maatilalla asuva perhe itselleen asettaa. Tavernaron perheellä on varmasti ollut aina tavoitteita, sillä tänä päivänä Malga Canali -maatilalla on koko ajan menoa päällä. Lehmiltä ja vuohilta saadusta maidosta valmistetaan Trentino-läänin perinteisiin ruokiin käytettävää juustoa nimeltään tosela. Kun emäntä huolehtii eläimistä, hänen tyttärensä saavat keskittyä juustojen ja muiden maataloustuotteiden valmistukseen. Päivä alkaa täällä hyvin aikaisin, noin aamukuudelta, ja jokainen nainen tietää heti tehtävänsä: Maria menee katsomaan karjaa ja antamaan eläimille ruokaa, ja tytöt huolehtivat juustoista.

Kiireisiä Päiviä, Rentoa Tunnelmaa

Tällä maatilalla voi vierailla ja jopa majoittua täällä. Majoitus tuli mahdolliseksi 1980-luvun lopussa, kun Alppeihin rupesi valumaan suuria turistivirtoja. Siinä vaiheessa Tavernaron perhe päättikin, että tästä erittäin perinteisestä italialaisesta maatilasta voi tehdä sekä nähtävyyden että myös majoituspaikan. Paikka on syytä varmistaa etukäteen, sillä maatilan majoitusrooli on saanut hyvää kehitystä kolmen vuosikymmenen aikana ja siitä ehti tulla jopa itsenäinen nähtävyys. Kun naisten aamurutiinit on hoidettu, siirrytään syömään aamiaista, joka katetaan sekä perheelle että talossa majoittuneille turisteille. Malga Canali on todellakin käynnin arvoinen paikka, jossa pystyy tutustumaan aitoon maatilaelämään ja hengittämään aivan uskomattoman raikasta Alppien ilmaa. Täällä tuntuu aluksi siltä, että aika pysähtyisi, mutta kun näkee, kuinka paljon töitä täällä maatilalla tehdään, sydämessä herää lämpimiä tunteita sekä maatilaporukkaa että sen luontoa kohtaan.

VAPAUS PÄÄTTÄÄ, MILTÄ OMA YMPÄRISTÖ NÄYTTÄÄ del 2

Viime postauksessa oli puhetta siitä, kuinka ihanaa on päästä asumaan maalle ja rakentaa siellä juuri omalle perheelle ja itselle sopiva ympäristö omalla tontilla – ajattelematta naapureita, kunnan määräyksiä ja muita rajoittavia tekijöitä, joita esiintyy joka kaupungissa. Ikioman ja ainutlaatuisen sekä samalla myös kauniin ja toimivan ympäristön suunnittelu ja rakentaminen on oikea haaste, joka tuntuu ensin helpolta ja sitten yhtäkkiä ymmärretään: hei, tämähän on oikeasti vaikeaa! Jäimme viimeksi siihen, mitä tontin toiminnallisuus tarkoittaa. Sen jälkeen, kun toiminnot ja niiden suuntaa antavat sijainnit on päätetty, on aina ryhtyä piirtämään suunnitelmia.

Mukavaa Ja Raskasta Puuhaa

Pihasuunnitelmat voi hyvin tehdä itse vaikka paperilla. Siihen ei tarvita mitään koulutuksia tai tavanomaisista poikkeavia taitoja: kun pihaa ruvetaan rakentamaan itse, itse niitä kuvia jatkossa tullaan lukemaankin. Ei tarvitse perehtyä pihasuunnittelualalla käytettäviin symboleihin liikaa: riittää, kun itse ymmärtää, mitä on piirtänyt. Tässä vaiheessa alkaa jo tontin toiminnallisuuden ja ensimmäisen vaiheen tuloksien yhdistely toimivaksi ja kauniiksi kokonaisuudeksi. Jos tontille halutaan pieni lampi ja sen lisäksi vielä pieni puusilta, täytyy järjestää niille paikka. Kulkutiet, pysäköintipaikka ja muut tärkeät asiat päätetään tässä vaiheessa viimeisen kerran: pohjan on kestettävä autoa ja tällaista pohjaa joudutaan usein rakentamaan tyhjästä, eli tuomaan sepeliä ja tiivistämään sitä. Muutokset tulevat maksamaan paljon, jos sellaisia myöhemmin halutaan. Sama asia koskee myös lampia ja pieniä kukkuloita, jos sellaisiakin halutaan omassa ympäristössä nähdä. Pensasaidan piirtäminen on myös hauskaa, mutta pelkkä viiva ei riitä: nyt pitää tietää jo tarkkaan, mitä kasveja sinne halutaan istuttaa vai jätetäänkö koko ajatus hienosta pensasaidasta pois. Niinpä, voi sen jättää poiskin: nyt ei olla enää kaupungissa vaan maalla, missä lähimmät naapurit asuvat metsässä eikä kukaan tule yllättäen kurkkaamaan, mitä pihassasi tapahtuu! Hienoa, eikö ole?Ja nyt syntyi kokonainen kansio täynnä luonnoksia, luovia ajatuksia ja hienoja suunnitelmia. Aika lähteä rakentamaan. Piharakentamisen vaiheista en tule kertomaan sen enempää, koska asiasta on tietoa netti täynnä, mutta muutaman tärkeän asian mainitsen. Ne koskevat enimmäkseen toteutukseen liittyviä asioita, joita ei kuitenkaan yleensä nosteta aiheeksi. Kyse on oman työn suunnittelusta ja, mikä tärkeintä, omasta suhtautumisesta tapahtuvaan työhön.

Mukavaa Ja Raskasta Puuhaa

Ensimmäinen ja tärkein asia: älä kiirehdi. Kiireessä tehdään helposti virheitä, joiden seurauksia tulet jatkossa näkemään joka päivä. Ymmärrän ihan luonnollisen halun viedä työt loppuun mahdollisimman nopeasti, mutta paremman lopputuloksen saa silloin, kun töitä on tehty järjestelmällisesti eikä jatkuvassa kiireessä. Toinen tärkeä asia on mieliala. Pihassa tapahtuvan työn pitää olla hauskaa. Siitähän on syntymässä sinun oma ympäristö, oma luonto, oma linna, ja olet rakentamassa sitä omin käsin! Raskasta? Kyllä se raskasta työtä on. Mutta se tapahtuu täysin vapaaehtoisesti ja kaikki omat toivomukset ja suunnitelmat huomioon ottaen, joten omaa ympäristöä joko rakennetaan rakkaudella tai ei rakenneta lainkaan.

oma linna

Välillä tulee haastavia tilanteita eteen. Niihin on vaan totuttava. Maalla asuminen edellyttää kykyä kantaa vastuuta kaikesta, mitä ympärilläsi tapahtuu, ja pihan rakentaminen sekä sen hoito jatkossa on kokonaan omissa käsissäsi. Tiesithän tämän siinä vaiheessa, kun päätit muuttaa oman ja koko perheen elämäsi täysin ja lähditte kaupungista maalle? Tämä on ollut rohkea päätös. Rakkaudella omaan ympäristöön ja varmuudella omista päätöksistä kaikki onnistuu aina parhaalla mahdollisella tavalla. Onnea ja menestystä kaikkiin projekteihisi!

VAPAUS PÄÄTTÄÄ, MILTÄ OMA YMPÄRISTÖ NÄYTTÄÄ

Mitä kauemmas kaupungista, sitä enemmän valinnan vapautta. Suomessa kuntien yleiskaavat tai muut säännökset valvovat hyvin pitkälle, mitä ja missä voidaan rakentaa, mutta kun siirrytään tarpeeksi kauas sivilisaatiosta, tilanne muuttuu: siellä saa päättää melkein täysin vapaasti, minkälainen ympäristö halutaan rakentaa oman talon ympärille. Toisaalta, vapaus merkitsee aina myös vastuuta ja sitä on opittava kantamaan: kukaan ei loppukädessä ole syyllinen siihen, että et tykkääkään omasta nurmikosta, kukkapenkistä, pensasaidasta tai vaikka koko pihan yleisilmeestä. Kaikki on omissa käsissäsi!

Harkittuja Valintoja

Asuminen siellä, missä ei käy ketään muita kuin oma perhe eikä ohi kulkijoita juuri esiinny, tuo oikeasti paljon vapauden tunnetta omaan elämään. Oman ympäristön rakentaminen itsenäisesti vaatii kuitenkin vaivautumista: ensin pitäisi ymmärtää, mitä halutaan ehdottomasti nähdä omalla tontilla. Sitten pitää suunnitella tontin toiminnallisuus perustuen omiin ja perheen tarpeisiin. Sen jälkeen on vuorossa suunnitelmat ja vasta niiden valmistuttua ryhdytään toimiin. Oman tontin rakentamisen aikana suunnitelmat voivat toki muuttua ja useamman kerran, mutta jostain pääajatuksesta on joka tapauksessa lähdettävä – ja juuri tämän pääajatuksen on kuljettava kaikkien suunnitelmien läpi punaisena lankana ja tärkeänä suuntana.

Vaiheittainen Työ

Kun saa itse päättää, mitä omalla tontilla tapahtuu, saa unohtaa kaikki elokuvat ja kuntien asettamat vaatimukset. Nyt täytyy hyväksyä se ajatus, että kaikki riippuu vain sinusta itsestäsi. Aluksi on hyvä muistella menneitä aikoja ja palata jopa lapsuuteen: mihin olit silloin ihastunut? Oliko silloin ajatellut, että olisi kivaa, jos omakotitalon pihassa olisi pieni lampi? Vai pitäisikö siellä olla kunnon iso kesäkeittiö, jossa voitaisiin grillata ja viettää kesäiltoja koko perheen kanssa? Entä mitäs nuotiopaikasta sanoisit? Olisiko se parempi vaihtoehto kuin kaasugrilli, kun nuotion ympärille kokoonnutaan perheen tai vierailevien ystävien kanssa ja kerrotaan lämpimiä tarinoita? Kaikki, mitä tulee mieleen, on syytä kirjoittaa ahkerasti ylös, oli sitten kyse suihkulähteestä tai hedelmäpuutarhasta. Tästä vaiheesta siirrytään sitten ajattelemaan tontin toiminnallisuutta.

Vaiheittainen Työ

Mitä enemmän on tontilla tilaa, sitä helpommin sinne mahtuu kaikkea. Toisaalta, suurempi tontin pinta-ala merkitsee myös suurempaa työn määrää suunnitelmien toteutuksessa. Oli miten oli, mutta tontin täytyy olla toimiva. Jos perheessä käytetään autoa, sille pitää löytyä paikka – ja mieluummin jostain muualta kuin nurmikolta. Paikan voi vaikka laatoittaa kivilaatoilla tai rakentaa erillinen autokatos. Pääasia on se, että siitä tykätään ja sitä on helppo käyttää: niin, ettei tarvitse kiertää taloa ympäri päästäkseen sisään painavien kauppakassien kanssa. Tontin korkeusvaihtelut on myös otettava huomioon: kesällä ajaminen on aina helppoa, mutta talvella lumen alla oleva jää saa sinut helposti jäämään kotiin, kun et pääse autollasi mäkeä ylös ja muita vaihtoehtoja poistua tontilta ei yksinkertaisesti ole.

takapihan sisäänkäynti

Toiminnallisuudella tarkoitetaan sitä, että se tyydyttää koko perheen vaatimukset mahdollisimman helposti. Jos kodinhoitohuoneeseen on olemassa erillinen sisäänkäynti takapihalta, niin voisiko pyykkien kuivatuksen siirtää sinne? Raikkaalta ilmalta tuoksuvat lakanat ovat aina positiivinen asia, kun mennään nukkumaan. Ja mihin pitäisi rakentaa kesäkeittiö tai piknik paikka? Varmaan hyvin lähelle pääsisäänkäyntiä, mutta samalla vähän syrjään? Näin voidaan viettää kesäiltoja luonnon tunnelmissa ja samalla matka keittiöön jää mahdollisimman lyhyeksi, kun jääkaapista pitää tuoda paistettavaa lihaa ja keittiön laatikoista ruokailuvälineitä. Tässä suunnittelun vaiheissa täytyy siis miettiä tarkkaan, mitä perhe yleensä puuhaa ja mitä tavanomaisten puuhien lisäksi haluttaisiin vielä tehdä – ja lähteä piirtämään suunnitelmia näihin asioihin perustuen. Ja seuraavaksi on tarkempien suunnitelmien aika, joista jatkan seuraavassa postauksessa.

LÄHEISTEN MERKITYS STRESSISSÄ

Kun ei puhuta normaaleista työkiireistä, jotka ovat usein hyvin produktiivisia, stressaavan ihmisen päätöksentekokyky heikkenee. Hän alkaa epäillä kaikkea, ja kaipaa niin sanottuja varmoja ratkaisuja unohtaen sen, että elämä ei anna koskaan mitään takuuta millekään. Kun kaikkea ei voida suunnitella etukäteen moitteettomasti eikä saada asioita toimimaan täydellisesti, stressi saattaa tulla koko ajan vain vaikeammaksi sen sijaan, että ihminen hyväksyisi elämän muuttuvan luonteen ja nauttisi siitä. Mitä pidemmälle siirtyy tällaisen oivalluksen hetki, sitä syvemmälle stressiin ihminen sukeltaa ja sitä vaikeampaa on saada hänet sieltä pois. Mikä on lopputulos?

Korostunut henkilö

Epäilevä ihminen, joka yrittää aina parhaansa ja pyrkii koko ajan täydellisyyteen, jota kukaan ei pysty saavuttamaan. Stressaantunut ihminen ei kuitenkaan voi hyväksyä tällaista ajatusta ja jatkaa yrityksiään, kunnes stressi valloittaa hänet kokonaan ja siihen se terve ja harkitseva päätöksentekokyky pysähtyy. Nyt odotetaan, että joku muuttuisi, mutta ei tehdä mitään sen eteen vaan odotetaan ”parempia tilanteita” – kun jokainen terve ihminen taas tietää, että muutoksille tai päätöksille ei ole koskaan tarpeeksi hyvää tilannetta vaan elämässä täytyy ottaa riskejä, isompia tai pienempiä. Stressissä tämä yksinkertainen asia on erittäin vaikea ymmärtää, ja siihen saatetaan tarvita läheisten apua.

Stressaantunut Ihminen On Kuin Murrosikäinen Lapsi

Ja hänen kehityshän riippuu hyvin pitkälle hänen vanhemmistaan. Hyvät vanhemmat eivät tee päätöksiä murrosikäisten lastensa hyväksi vaan antavat heidän itse päättää, mitä he haluavat – siihen saakka, kunnes lasten tekemät päätökset tulevat vaarallisiksi tai liian riskillisiksi. Murrosikäisiä lapsia autetaan kuitenkin omalla kokemuksella: niin, että heille annetaan tietty pohja, johon perustuen lapset voivat sitten tehdä omia päätöksiään ja kantamaan niistä myös vastuuta. Stressaantunut ihminen käyttäytyy vastaavalla tavalla. Mitä enemmän hän tekee tyhmiä asioita, sitä enemmän tilannetta voidaan käsitellä avun huutona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt täytyy ottaa stressaantunut ihminen oman siiven alle ja alkaa sääliä häntä, vaan on ryhdyttävä välillä hyvinkin pitkäaikaiseen ja tehokkaaseen työhön. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta eihän se ole iso hinta, kun kyse on läheisestä ihmisestä?

Stressaantunut Ihminen On Kuin Murrosikäinen Lapsi

Stressissä ihminen odottaa päätöksiä muilta. Läheisten kannalta on parasta, jos he helpottavat stressaantuneen ihmisen elämää päättämällä ja hoitamalla arkiasiat itse: ruoanlaitto, astioiden tiskaus, siivous ja muut kodin rutiinit harvemmin stressaantunutta ihmistä kiinnostavat. Toisaalta, hänet pitäisi aina kutsua mukaan tällaiseen toimintaan: työterapia ei ole mikään vitsi vaan oikein hyvin toimiva keino helpottaa stressiä. Helpottamalla stressaavan ihmisen rutiineja voidaan saavuttaa hyviä tuloksia: hän voi keskittyä siihen, mikä häntä oikeasti vaivaa, ja laittaa asiat omassa päässään taas sopivaan järjestykseen. Jos hän jää odottamaan läheisiltä isompiakin päätöksiä eikä ole enää valmis kantamaan vastuuta omasta elämästään, se on jo tauon tarpeen merkki. Koskaan ei kannata huutaa ”nyt heti reippaaksi ja järjestämään kaikki kuntoon”, kun kyseessä on oikeasta stressistä kärsivä ihminen. Häntä ei tällä hetkellä kiinnosta mikään eikä ihmistä voi pakottaa kiinnostumaan jostakin silloin, kun hänellä ei riitä resursseja siihen. Päinvastoin, hänelle kannattaa suositella taukoa ja tilanteen vaihtamista. Pieni reissu kaupungin rajojen taakse toimii jo hyvin. Hän tulee todennäköisesti houkuttelemaan läheisiä mukaan, mutta tällaisiin reissuihin ei kannata lähteä: ihmisen on vietettävä aikaa oman itsensä kanssa ja tehdä edes pieniä päätöksiä: minne pysäköidä, mitä syödä, minne kävellä ja niin edelleen. Hän tarvitsee vain aikaa, jonka voisi viettää itsensä kanssa. Kyllä se siitä pikku hiljaa helpottuu, kun stressaantunutta ihmistä ei pakoteta mihinkään eikä pidetä hänestä huolta kuten sylivauvasta.